torstai 25. helmikuuta 2010

Meikä sukkaa

Oli eilen vähän tiukka ilta, kränää kotona. Aloitin pipon kutomisen, sen tappavan tyylikkään kevätpipon. Kiroilin ja kilkutin. Neulomisella on tapana laskea verenpainetta.

Ottaen huomioon, miten monta pipoa on jo alla, tästä tuli oikein ennätysmäisen kehno aloitus. Päänympäryksestä tuli melkein kymmenen senttiä liian pieni. KYMMENEN. Uusi yritys huomenna. Note to self: Älä aloita vihaisena sellaisia neuleita, jotka vaikuttavat negatiivisesti veren virtaamiseen päähän tai sieltä pois.

Katsastelin vähän tota mun neulontajälkeäkin. Voi taivas, meikä sukkaa...

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Lohikäärme Puff -pipo, a.k.a. Maijan pipo

Sain vihdoin (hienoisen odottelun) jälkeen välitettyä uusimman teoksen uudelle omistajalleen. Tässäpä otos:



Ei ehkä paras kuva piposta, mutta kaunis nainen ja yhtä kaunis talvisää antoivat minusta täydet perusteet pläntätä tämän tähän itse tuotteen kustannuksella! (Nää saa muuten klikkaamalla isommiksi nää kuvat...)

No joo. Piposta tuli siis baskerimallinen, jotta Maijan huikean pitkä tukka mahtuu pipon alle myös nutturalla. Neuloin siihen reikäkuviointeja, mutta kun ne ei näy. Prkl. No, hienot ne on silti. Mut niistä kuulemma tuulee läpi :P Eeeehhhehehehhe... Siitä tuli sitte kunnon kevätpipo! Höyrytin pipon saadakseni noi reikäkohdat tasoittumaan ja samalla - tietenkin - langan jännite poistui ja pipo lötkähti ja sitten siitä tulikin jo liian löysä. Ta-daa! Onneksi Maija on näppärä tyttö, meinasi hieman pienentää resoria parilla pistolla. Viisasta!

Niin, ja blingiä ei voi koskaan olla liikaa. Niinpä paskartelin sinivihreistä paljeteista ja helmistä reikäkuviointia myötäilevän ja silmiähivelevän koristuksen. Nyt ei jää pipo keneltäkään huomaamatta. Kuva koristeista on muuten tuossa alla, edellisessä "artikkelissa".

Ai, ja se pitää tietty mainita, että pipon langan väri sopii erittäin hyvin daamin silmälaseihin. Ni!

Seuraavia uhreja on jo iso liuta; heittäytyivät ihan vapaaehtoisesti rekan eteen, polot. Meinaan veivata itselleni uuden tappavan tyylikkään kevätpipon, sitten tulee jotain ihmerutaleita Anniinalle, Lauralle ja Siville. Olikohan joku vielä..?

"Mistä näitä pipoja oikein tulee?"

tiistai 23. helmikuuta 2010

Arvatkaa mikä?


torstai 18. helmikuuta 2010

Melkein valkoinen pitsiunelma

Talvella on kylmä (ja tänä talvena jotenkin erityisen kylmä) ja niitä pipoja tarvitaan aina. Viime vuoden mallit on tietenkin ihan vanhentuneita, joten joka talvi täytyy neuloa uudet myssyt. Tarvitaan erikseen kovan pakkasen myssy, sisätiloihinkin sopiva kevyempi myssy, sekä lenkkipipo. Kovista pakkasista riittävästi kärsittyäni päätin neuloa ensin sen sisätiloihinkin soveltuvan mysseröisen, sillä en varsinaisesti rakasta hiustenlaittoa, ja ulos on silti joskus lähdettävä myös siinä rasvaisessa 'bed head' -kampauksessa.

Myssystä piti alunperin tulla tumma ja hillitty, koska omistan pääosin vain sellaisia kirkkaita ja kirkuvia. Lanka-arkkua tonkiessani löysin kuitenkin niiin ihanaa luonnonvalkoista seiskaveljestä, että se suorastaan hyppäsi syliini kuiskaten: "tahdon olla sun myssy!". No siitä se sitten lähti: mittailin vanhoja myssyjä ja laskin silmukoita, lainasin lehdestä kuviomallin ja vinkin kavennuksista. Lopputulos oli jälleen kerran yllätys, eikä siitä 'tummasta ja hillitystä' ollut mitään jäljellä.

Taidan kuitenkin tykätä pitsimyssystäni. Kaikkein kovimpia pakkasia se ei kestä, mutta rasvaletin se peittää täydellisesti.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kuuluisuuden hinta

PASKA NEULE tekee uudistuksia blogin ulkoiseen ilmaisuun ja parantaa kirjoittajiensa intimiteettisuojaa. Tämä näkyy erityisesti kuvankäsittelyllisin toimenpitein suoritetuissa korjauksissa ja muutostöissä. Syynä ovat kotiovillemme pakkautuvat fanilaumat, jotka ovat kuviemme perusteella löytäneet yksityishenkilöt viiltävän anonyymin nettijournalismin takana.

Muutoksin pyrimme myös parantamaan kirjallisen antimme kiinnostavuutta ja asiallisuutta. Nautinnollisia luku- ja katseluhetkiä PASKA NEULEen parissa!

tiistai 16. helmikuuta 2010

Se kulkee suvussa

Tämä on tribuutti kuukausi sitten poisnukkuneelle mummilleni, joka on tähän saakka pitänyt minut villasukissa ja joka on näyttänyt toteen sen, kuinka hälläväliäneulokset todellakin voivat olla sukupolvesta toiseen jatkuvaa virtaa.



Nämä sukat sain lahjaksi toissa jouluna. Ne kertovat hyvin paljon mummini asennoitumisesta neulomiseen.

Sukat oli tehty varta vasten minulle. Kaivaessani ne jo perinteeksi muodostuneesta joulun sukkapussista räjähdin nauramaan - muori oli jälleen ylittänyt itsensä! Ällistelimme teoksia aikamme ja totesimme, että nämä aarteet eivät saa koskaan päätyä käyttöön, vaan ne pannaan talteen tulevia muisteloita varten. Tähän tehtäväänsä ne pääsivät, kun sukat laitettiin viime viikonloppuna esille hautajaisten muistotilaisuuteen mummin kuvan äärelle. Siksi niissä on nyt myös Lotta Svärd -merkki.

Nämä sukat ovat tyypillistä mummia. Hänellä oli tapana tehdä lähes samannäköisiä sukkapareja, mutta jollain täysin käsittämättömällä twistillä. Sen olisi hyvin ymmärtänyt, jos hän olisi käyttänyt jämälankoja, mutta koska hän ei ikinä neulonut kuin sukkia ja lapasia, ei jämälankoja varsinaisesti koskaan syntynyt. Kaipa hänestä vain oli tylsää neuloa tismalleen samanlaisia. Miksi tehdä kaksi samanlaista, kun voi tehdä kaksi erilaista?

Viimeisinä vuosinaan mummi innoistui valtavasti hyväntekeväisyysneulonnasta. Hän neuloi - omien sanojensa mukaan - villapeittoja Afrikan pakanoille. Tämä oli ilmeisesti jokin seurakunnan organisoima juttu, jossa neulottiin neliönmallisia 15x15 cm lappuja, joista sitten ommeltiin peittoja. Mummi tosin neuloskeli mitä sattuu ja lappuja sinne päin, mutta sellaisella vimmalla, että joulusukkapussikin meinasi jäädä viime vuonna täyttämättä.

Äitini serkku, mummin viimeisten vuosien tärkeä tuki ja läheinen ystävä, kertoi mummin sanoneen hänelle paria päivää ennen sairaalaan joutumistaan, että hänellä juuri työn alla ollut lappu olisi hänen viimeisensä. Sen jälkeen hän keskittyisi kevään odottamiseen ja muihin projekteihin. Löysin keskeneräisen lapun hänen neulekoristaan. Pakkasin mummin puikot ja pienet lankakerät mukaani ja lupasin neuloa keskeneräisen lapun valmiiksi. Afrikan pakanat eivät saa kylmettyä vain siksi, että mummin työ jäi aavistuksen kesken.

Mummi oli paras muori ikinä. Häneltä lienen perinyt ainakin osan jäätävää jääräpäisyyttäni sekä luontaiset taipumukseni paskoihin neuleisiin.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Eriparilapaset

Vuoden ensimmäinen valmistunut neuletyö on ehkä kamalinta mitä pitkään aikaan olen käsistäni päästänyt. Tammikuun hurjissa pakkasissa näpit jäätyi pahasti ja uudet paksut lapaset oli saatava, ja äkkiä. Päässä syntyi unelma kauniista kirjoneulelapasista ja kirjoneuleneitsyenä valitsin helpon 'liljankukka' -kuvion. Nooooh, sen enempää en sitten viitsinytkään kuluttaa aikaa suunnitteluun, vaan neuloin lapasia rystyset valkoisina ja niskat jumissa niin kauan kunnes ne olivat valmiit.

Virheitä tuli neuloessa vähän väliä mutta päätin, että tällä kertaa en varmana lähde purkamaan. Ulkona oli siperia ja tahdoin lapaset heti käyttöön. Vasta lapasten valmistuttua uskalsin tarkastella niitä tarkemmin ja huomasin siinä sitten, että muutaman virheen sijaan niitä taisi matkan varrella tulla pikemminkin muutama sata. Hupsista...

No mutta, tästähän oppi vaikka ja mitä. Esmes vaikka: a) kirjoneuleessa suunnittelu on ehkä vielä tärkeämpää kuin muissa neuleissa, b) peukaloon kannattais miettiä ihan oma kuvionsa silmukkalisäysten takia, c) peukalon paikka kannattais laskee niin, että se olis samassa kohdassa kummassakin lapasessa...

Mutta silti, lämpimät kädet on pääasia. Niitä rumia lapasia pitää vain välttää katsomasta.


Ei näin.

torstai 11. helmikuuta 2010

Maijan pipo, 3. yritys: Done!




Nonniin, väkästelin eilen silmät ristissä viimeiset kierrokset Maijan pipoon. Ei mun pitäny, mutku isännällä oli kaalilaatikko uunissa ja sen takia piti valvoa ja ei pysyny hereillä muuten ja nyt tossa on varmaan kamala määrä vihreitä. Eiku virheitä.

Reikäkoristelut onnistui aika hyvin, mutta ne pitää vielä höyryttää kondikseen. Erottuvat huonosti tummasta langasta...



En päätelly pipoa vielä. Täytyy sovittaa Maijan päähän, jos siinä on vaikka jotain korjattavaa. Toivottavasti ei, sillä lankaa ei einää oo. NOTE: Novitan Rose mohair lankakerä on aika nafti pipon värkkäykseen, jos tekee baskerimallia. Muuten se on kyllä ihqua. Olen vähä katellu sellasta hempeää vaaleanpunaista, jos vaikka siitä tekis jonkun ylisöpön kevätpörriäispipon...

Sitten on vielä pipon "kuorrutus". Pelkässä neulomisessa ei oo mitään hauskaa. Täytyy tuunata vielä. Maijan toivomus oli et mieluummin flooraa kuin faunaa. OK. Vaikka seepranauha olis ollu kyllä aivan sairaan hip ja cool! Mutta kyllä mä tähän jotain extravaganzaa keksin.

Ni et tartteisko joku muu nyt pipoa? Ei oo jonoa tilauslistalla.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Neuleneitsyille: nurjan silmukan neulominen

Nurjan silmukan neulomisohjeet Ellit Plazalla

Pakko linkittää! Täältä löytyy oikeen videokuvaa asian etenemisestä. XD Me sentään osataan neuloo jo oikeeta ja nurjaa... Daah!