Maailman rumimman pipon (tm) jälkeen päätin alkaa tekemään itselleni jotain fantsua. Päädyin valitsemaan oikein kunnon pinkin langan, jotain Nallea varmaan. Olin ihan varma, että olen joskus osannu neuloa palmikkoa ja päätin, että tähän pipoon tulee kans jotain aivan sairaan hienoa palmikointia. Pienen harjoittelun jälkeen (as we all know, ottaa ainakin sen kolme yritystä) sain kuin sainkin jotain palmikon tapaista aikaiseksi, mutku olen laiska lahna, niin enhän mä mitään oikeaa palmikkoa jaksanu neuloa. Pätkiä vaan. Mut sain sommiteltua ne aika hauskasti pitkin pipoa.
Sain sen pipon jopa valmiiksi ja siitä ilahtuneena kipitin Tiimarin paljettiosastolle ja ajattelin kuorruttaa koko komeuden niillä. Mutku olen laiska lahna, niin enhän mä millään jaksanu rueta askartelemaan niin perusteellisesti. Niinpä mä sitten ompelin niitä paljetteja helmien kanssa niihin harvoihin palmikkokohtiin. Tuli hieno!
Mulle tuli jotenkin hirveen tehokas olo ja aloin uskoa, että mustahan on muuhunkin kuin pipojen neulomiseen. Niinpä mä aloin neuloa lapasia tämän pipon kaveriksi. Sain valmiiksi yhden, ilman peukaloa. Mä olin onnistunu sijoittamaan kämmenselkään neljä raitaa ja niihin niitä palmikkomökkylöitä niin, että lapanen näytti ihan friikiltä nipulta pinkkejä sormia. Hyi hitto. Jäi lapasten teko siihen. Heitin sen 2/3 valmiin lapasen muutossa roskiin.
Lopulta mä totesin, että mun pääni ei ole luotu uimalakkipipojen pitoon. Ja pipo jäi sitten ihan kokonaan paitsioon. Muuton yhteydessä aloin heittää tätä mun vanhaa vuosikertaa ulos talosta ja silloin pinkkiin paljettipipoon tarttui Janna. Kas kummaa, hänelle pipo sopi kuin nenä päähän! Tässä todiste:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti