Kasvojenkohotus

Niin, mitään uuttako? Näh. No, vaihdoin ainakin taustan, siitä kun tuli niin sopivasti mieleen meidän puikkopussit!

Taivas me ollaan laiskoja lahnoja. Mut ehkä se tästä, sitten kun lämpötila laskee taas lähemmäksi nollaa.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin viimeinen viikko on ollut aika karsea. Naista on piesty kuin vierasta sikaa ja muutamia ehdottomia valopilkkuja (mm. ihanan ihana juhannusristely) lukuunottamatta pieni lohtu on ollut tarpeen. Niinpä marssin tänään Prisman reissulla lankahyllylle ja ostin kaksi kerää pirtsakan turkoosia ja pörröistä Rose mohair -lankaa. Näistä laitetaan jotain alulle ASAP.

Aurinkoa ja pikkuisen virkkaustakin!

Aurinko on todella saanut aikaan sen, että puikot ja koukut ovat unohtuneet pöydälle ja jalat suunnanneet kuumalle asfaltille ja vehreisiin puistoihin. Uusi ihana puhelimeni vaati kuitenkin suojakseen uuden kimaltelevan suojapussin, joten hetki oli maltettava istua virkkuukoukku kädessä. Pussukasta tuli juuri sopiva, mutta langan sisältämät eriväriset kimallesuikaleet ei hohda kuvassa niin hienosti kuin livenä!

BUSTED!

Kesä on heittänyt PASKA NEULEen ulos neljän seinän sisältä ja pakottanut jalkautumaan neulekopan äärestä. Siinä samalla on tullut tehtyä varsin mielenkiintoisia havaintoja Turun katukuvasta...

Muistatteko taannoisen blogimerkinnän maanalaisesta toiminnasta puikot kourassa? Yllättäen joku/jotkut ovat ilahduttaneet kanssaeläjiään samankaltaisella - tosin suomalaiseen luonteeseen sopivammin aavistuksen maltillisemmalla otteella - yhteiskuntajärjestystä järkyttävällä tavalla ja käyneet turkulaisen kävelykadun ihastuttavan maamerkin, onnenhevosen, kimppuun!

PASKA NEULE on siellä missä kilkutus käy ja antaa nyt kuvareportaasin suoraan rikospaikalta:











Sitkeän etsimisen päätteksi oli todettava, että vaikka onnenhevosen pinnan rakentamiseen on käytetty mitä mielikuvituksellisempia värkkejä, ei siitä valitettavasti löytynyt neulepuikkoja tai virkkuukoukkuja. Ehkäpä PASKA NEULEen on korjattava asia...

Uusi ihastus

Eksyin tänään ohimennen turkulaiseen Lankabaariin.

Neulominen on jäänyt muiden keväthullutusten tieltä, mutta tänne harhauduttuani alkoivat taas sormet syyhytä puikkojen kimppuun. Tarjolla oli (ALESSA!) toinen toistaan ihanamman värisiä lankoja, erityisesti upeita liukuvärjättyjä unelmia sekä kiiltäviä ja kimaltaviakin lankoja... :D

Taidan lähtä ensi viikolla uusintakierrokselle synttärilahjakorttini kanssa!

Paska neule vaihtaa kesäkarvaan

Tjah, näyttää siltä, että neulepuikkojen kilinä on vaimentunut. Syynä lienee ihanista ihanin valoilmiö, kevätaurinko! :D Sen sijaan ilmassa on ollut siirtyminen virkkuukoukkuihin.

Mulla ei ole valitettavasti mitään näytettävää, toisin kuin nakilla. Mä olen saanut aikaiseksi vain virkattuja kukkia, jotka olen lopulta sitten kuitenkin purkanut atomeiksi. Kyllä mä niistä vielä jotain kehittelen. Ehkä.

Postaan sitte kuvan tänne.

Joskus.

Ehkä ensi syksynä...

Talven vikat pipot ja pitsiharjoituksia

Valkoisen pitsimyssyn jälkeen ehdin neuloa vielä ne kaksi tarpeellista pipoa ennen talvikauden päättymistä. Violetti myssy on ihanan pehmeä ja pörröinen, täydellinen citymyssy! Lenkkipipoksi neuloin paksun, lämpimän ja joustinneuleen ansiosta hyvin päässä pysyvän tuubin. Väritys tuo joka kerta mieleeni Trio-jäätelön, nams! Pipoon piti tulla vielä vaaleanpunainen pallotupsu, mutta pakkasten loputtua asia unohtui. Ehtiihän sen ensi talvenakin. :)

Koska pitsit on ihania ja virkkaaminen kivaa, päätin opetella virkkaamaan pitsiä ihan itse. Ekan harjoitelman tein paksuhkosta mustasta puuvillalangasta ja virkkasin ympyrää tavoitteena jonkinlainen tähteä tai kukkaa muistuttava juttu. Lopputulos oli sen verran tyydyttävä, että se pääsi koristamaan Sallalle lahjaksi ompelemaani meikkipussukkaa!

Kaikenlaiset pitsikoristelut vaatteissa on mun mielestä ultrasöpöjä, joten halusin opetella virkkaamaan sellaista ohutta valkoista pitsiä, jolla voisin koristella vaikka hameenhelmoja. Äidin kirjahyllystä löytyi muutama pitsimalleja täynnä oleva kirjanen ja laatikosta vielä pikkuruisia virkkuukoukkuja ja ohutta valkoista puuvillalankaa. Vanha neuletakkini alkoi olla tuunauksen tarpeessa, joten leikkasin siitä hihat poikki ja virkkasin koristeeksi pitsinauhaa!

Virkkaaminen onkin aika iisiä sitte kun muistaa perustekniikat ja hoksaa mallikuvan työjärjestyksen. Seuraavaks kokeilen jotain ihan erinäköistä, kunhan keksin pitsituunaukselleni seuraavan uhrin. Sitä odotellessa jatkan talvella aloittamani villatakin neulomista, se valmistuu ehkä just ensi talveksi!

Kakka neule?

Käväisin pääsiäisen aikaan kotona äiskän luona. Näytin hänelle tämän meidän hienon blogimme - joten nyt näitä juttuja kirjoitellaan tästedes äiskän valvovan silmän alla... Pitääx meidän nyt muuttaa blogin nimi siivompaan muotoon? APUA! XP

No joo... Ei se varmaan välitä. Äiskä on realisti ja tietää, että nuorten naisten jutut on auttamatta huonoja, valvoi niitä joku tahi ei.

Muistattekohan sen punaisen kaulurin, jonka leivoin läjään ennen joulua? Tuohon aikaan äiskä puuhaili kovasti erään jouluprojektin parissa, jonka johdosta hän on nyt koko loppuelämänsä ajan velvoitettu käyttämään tonttulakkia noin kaksi kuukautta vuodessa. Jo ennen joulua hän alkoi jo kitistä, ettei aina jaksaisi pyöriä piippahatun kanssa paikasta toiseen. Niinpä päätin tehdä hänelle joululahjaksi kevätpipon, jotain täyttä hömppää, jonka avulla joulupukinpunainen taatusti unohtuu!

Me pengottiin syksyllä äitin kellarikomeroa, josta käveli vastaan pienet näytetilkut, joita se oli itse joskus kansakouluaikoina vääntänyt käsityötunneilla. Ne oli tosi hienoja, ja niistä mulla pisti erityisesti silmään kuviot, joissa käytettiin reikiä. Niinpä mä kysyin äitiltä (joka muuten on just nytte käsityön opettajana, jaiks!), että miten niitä reikiä tehdään. Ja päätin heti ottaa ne käyttöön!

Niinpä äiskän kevät pipoon tuli valkeaa ja vaaleanpunaista, reikiä, silkkinauhaa ja nappeja.




"Pääsenkö mä nytte nettiin?"
"Joo, pääset!"