Sniff.

Pahoitellen ilmoitan, että Paskiksen on aika kadota bittitaivaaseen. Koska kirjoittajat eivät mitä ilmeisimmin kykenene enää neulomaan tahi kirjoittamaan, lienee syytä kuopata koko paska. Äh... :(

Kaikki maailman neuloskelijat - YHDISTYKÄÄ!

Tämän hetken johtava sosiaalinen media, Naamakirja, läväytti mun naamalleni tänään aikasten jännän ilmiön, KIPin! Sivun mukaan KIP, Knit In Public, pyrkii tuomaan kaikki kaappinysvääjät yhteen, julistamaan neulontaansa julkisesti.

Maailmanlaajuisesti tätä anarkiaa on levitetty jo vuodesta 2005 saakka. Tälleesti asiasta kertoo liikkeen FB-sivu: "WWKiP Day takes now takes place from the second Saturday to the third Sunday of June each year; making it a week long celebration of knitting and other fiber arts"

Jokainen innokas kippaaja voi ilmoittaa itse järjestämänsä session firman sivuilla, niin muutkin tietävät tulla paikalle. Samalta sivulta luonnollisestikin näkee jo ilmiannetut neulontarähäkät, ja osallistuminen lienee vapaata.

Suomalaisia kippaajia löytyy listan mukaan Oulusta 11.6. klo 10-15 ja paikkana on käsityöpuoti Lumoava Lanka. Tapahtuman järjestäjät lupaavat, että myös muut näpertäjät huolitaan mukaan kimppaan. Lisäksi mainitaan, että ilmaiset vessat löytyypi aivan lähettyviltä. Luxusta! XD Eteläsuomalaisille Oulu on vaivan päässä. Lähempänäkin pääsee julkineulomaan, Tallinnassa nimittäin järjestetään myös oma kippaus.

Mahtaakohan kukaan paskiksen lukija eksyä noihin? Mikäli niin käy, kertokaapa täällä, mitä tapahtui! Minä kippistelen muuten vaan...

Kissamainen vilkaisu baskerialalle

Maailmassa on siis vapaaehtoisia paskoiksi neulojiksi julistautujia! Loistavaa...

Kurnauskis kirjoittaa blogissaan baskerinneulonnan (vai kuuluisikohan tässä kontekstissa sanoa paskeri?)parissa saaduista kokemuksista. Käykääpä vilkaisemassa! :D

Valmista 22.1.2011

Dodiin 10.5.2011

Jälkimmäisestä löytyy erityisesti Paskiksen arvostamia kuvia sutjakasta mirristä. Niin siis oikeasti kissasta. Kyllähän se vain on niin, että jos neuloja ei muuten saa aikaan silkkaa sutta ja sekundaa, niin kissoista on sen suhteen kovasti apua!

Ilmianna itsesi, oi paska neuloja!

Pikkulakusta on kovasti diggailtu. Aika jees! :D Mäki tykkään!

Mä muistelen tuolla jossain kauan kauan sitten agitoineeni paskiksen lukijoita kaivamaan puikkonsa ja langanpätkänsä ja emansipoitumaan paskojen neuleiden voimauttavaan sfääriin. Taisin olla pikkasen siideripäissään, jos en ihan väärin muista... Mut hei, ihan asiaa se oli, silti!

No mut mä nyt aattelin heittää TEILLE haasteen:

Ottakaapa niitten puikkojen kaveriksi myös kynä käteen - jos tykkää mennä niiku old school - ja kirjoittakaa oma tarinanne. Just se teidän paskin neule, tai ehkä joku totaalinen katastrofi josta sit kuiteski kuoriutui sellainen joutsen jota sukulaismummot vielä tänäkin päivänä ihastelee juhannuskoivujen katveessa hanurin tahtiin nyyhkien. Ni ja sitte kun ootte kirjottanu, nii laittakaapa mulle sähköpostiin (hillasilja (at) yahoo.co.uk) muutaman todistusaineistoksi kelpaavan kuvan kanssa. Minä pistän julkaisten.

Mä tiedän, että teitä kaappiblogaajia ja kaappineulojia on siellä monta... Houkun houkun... XP

Vierasbloggaajana Pikkulaku: LUOVAA TUSKAA

Hei, minä olen Pikkulaku, vieraileva kirjoittaja ja laiska sarjisbloggaaja. Siitä lisää omassa pikkunurkassani, pikkulaku.vuodatus.net. Nyt kun olen häpeämättömästi mainostanut itseäni, on aika mennä asiaan.

Minun urani paskojen neuleiden alalla on pitkä ja harras. Mummini, kuhmon kirjastossa näyttelynkin pitänyt mestarikutoja, vietti monia hartaita hetkiä kouluaikaisten neuleitteni korjailussa. Kerran pääsin kuulemaan erään työni kirvoittaman hiljaisen mietelmän mietelmän: "No voi herran perse ja ylhäsen mulkut!" Kaunista!

Koulutyöt jäivät taakse, eikä niistä ajoista ole ainokaista todistetta jäljellä. Oletan töitteni hiipineen pimeiden komeroiden nurkissa värjyvien todellisuusvääristymien kautta ulottuvuuksiin, joissa niiden muotipuoli kamaluus ei herätä niin syvää kauhistusta. Tosin neuleitteni puollustuksesi on sanottava, että puukäsityötuntien tuotokset hakkaavat ne kamaluudessa mennen tullen!

Eksyn taas aiheesta, eli luovan tuskan tuloksista. Koulun jälkeen olen aina silloin tällöin tarttunut puikkoihin, yleensä ilman mallia, suunnitelmaa tai järjen häivää. Kaupasta tarttuu helposti mukaan kivannäköistä lankaa, joka joskus kolmen vuoden päästä sitten tipahtaa syliin kopikoneen takaa, ja päähän pälkähtää ajatus ihanasta kaulahuivista. Puolen vuoden päästä kirjahyllystä löytyy pölyyttynyt keskeneräinen työ, joka näyttää ihan siltä, että kun pikkuisen tuosta leventää niin tulee tosi hieno säärystin! Joskus on sitten ihan kiva vaan alkaa kutoa, ihan sama mitä, kunhan vain puikot kilkattavat ja kädet käy samalla kun silmä lepää Huippumallin haussa.

Tämänkertainen inspiraatio nousi todellisen tuskan keskeltä. Nimittäin kuukautiskipujen. No niin, herkkäsieluiset lukijat, tämä on 2010-luku, post-modernismin aikakausi, ja nainen voi julkisesti kertoa näistä naisellisista vaivoistaan. Säästän teidät yksityiskohdilta, kerron vain oleellisena tietona, että tällaisen vaivan aikana en yleensä kykene kuin voihkimaan sohvannurkassa suklaalevy lohtunani. Tällä kertaa kuitenkin päätin purkaa tuskaani johonkin hyödyllisempään. Olohuoneen nurkasta minua oli jo jonkin aikaa tuijotellut keskeneräinen työ, jolle ei löytynyt sopivaa etenemissuuntaa. Hetken aikaa minä ja neule mittailimme toisiamme, ja päätimme yhteistoimin että on paras alkaa alusta.

Purkaminen on aina niin haikeaa. Monen tunnin uurastus, hetkessä ohi. Onneksi herkkävaistoinen kissa huomasi emäntänsä surumielisyyden ja avusti sotkemalla lankakasan.

Tuijottelin taas tovin lankoja. En tiedä miten, mutta jostain eteeni lattialle oli manifestoitunut pyöröpuikot. No, mikäpä ettei, aloitetaan sitten pipo. Puikot viuhumaan ja hommiin. Silmukoiden määränhän voi ihan arpoa, jos tulee liian pieni niin annetaan lahjaksi jollekin lähipiirin kersalle, jos tulee liian iso niin huovutellaan trendikkäästi pienemmäksi!

Sattumalta silmukkamäärä oli aika passeli omaan päähän, ja korkeuttakin alkoi tulla aika hyvää vauhtia, kiitos paksun langan ja nro 6:n puikkojen. Olin jo pitkään haikaillut kissankorvapipoa, ja mieleen juolahti metodi korvien luomiseen. Eikun tuumasta toimeen. Yksinkertainen ajatukseni oli alkaa lisätä neuleen vastakkaisille puolille silmukoita, joista muodostuu kärjellään seisova kolmio. Kolmion noustua tarpeeksi suureksi, vähensin saman määrän silmukoita mitä olin alla lisännyt, kunnes kuviosta muodostui salmiakkineliö. Niksinä, minkä tajuamisesta olin aika ylpeä, on muistaa lisätä salmiakkineliön 'ulkopuolelle' silmukoita vähennettyjen tilalle, ettei neule ala kapenemaan.

Tälle neuleelle meinasi käydä sama kohtalo kuin niin monelle muullekin luomukselleni; illalla väsy alkoi painaa silmää, ja keskeneräinen työ jäi olkkarin pöydälle. Aamulla kuitenkin kohtasin työni silmästä silmään, ja totesin että hemmetti, kyllä tästä vielä pipo saadaan! Pungersin vielä muutaman kierroksen loppuun, päätin pyöröompeleen, suljin kananavaneulalla ommellen sauman pipon päältä ja viimeistelin langanpäät. Sitten totuuden hetki.Valmis pipo päähän ja peilin eteen. Tuliko pipo vai susi? Korkeajännitys!







Pipohan siitä tuli. Kissankorvia ei ehkä ihan mielikuvituksettomin yksilö hahmota, mutta eipä sellaisilta kysytä. Suloiset luppakorvat keikkuen kelpaa kulkea, ja toivoa, ettei kevätaurinko alkaisi lämmittämään vielä liian kuumana.

Lankan menekki oli aika tiukka; lankaa jäi jäljelle n. 75 cm. Lankakerän sisältä paljastui rullan vyöte, joka kertoi että tuotteelle sopivin puikkokoko olisi ollut 10. Aijaa, no eipä mulla olisi kympin puikkoja ollutkaan. Ihan hyvä tuli näillakin. Löysin myös samasta langasta valmiiksi asti väsätyt kämmekkäät (tai keskeneräiset lapaset, kuinka vaan), eli sain yhteensopivan setin.

Mikäli joku haluaa itselleen samanlaisen paskaneuleen, kerron mielelläni selkeämmin ohjeen luppakorvapipon tekemiseksi. En pelkää teokseni uniikin luonteen puolesta, sillä takaan, ettei minun ohjeillani synny kahta samanlaista!

Pikkulaku kiittää ja kuittaa!

Kevätylläri!

Daddalie heitti kommentin edelliseen kirjoitukseen; Hän on ilahduttanut paskislaisia antamalla meille Gorgeous blogger -tunnustuksen! Jee hei ihquu! :'D

Mun on ihan pakko varastaa sieltä hänen kirjoituksestaan Paskiksesta annettu kommentti, se nimittäin kyllä oli aikasten osuva noin tota edellistä kirjoitustani ajatellen... Heheee...

Näin sanoo Daddalie Paskiksesta:

"Muistatteko kuinka neuleblogit oli ihan blogimaailman kunkkuja kunnes muotiblogit tuli ja hakkas ne tajuttomaksi "päivän asu"-kuvillaan? Jotkut jäi henkiin."

Paskis korisee henkitoreissaan, mut kyllä me silti kustaan muotiblogien kintuille - HA!

Käykääpä kurkistamassa Daddalieta; PASKA NEULE arvostaa.

Nakin kuoret

Mä näin nakkia jokunen viikko sitten pääkaupungissa ja se oli neulonu kaikkea kivaa. Taas. Se jaksaa, ärsyttävän pirteetä. No mut siis mä sitte ällistelin sille, et kuinka sä nyt tolleen dissaat meidän Parasta Blogia, etkä kirjota noista tosi hienoista tekeleistä. No ei se viiti kuulemma. Mut se tuli käymään viikonloppuna, ja mä sitte päätin että pakkohan meidän mainetta on alkaa pelastaan, tiättekö, että ei me nyt ihan vaan pelkkiä lahnoja olla. Muka.

Otin sitte siitä kuvan. Mä yritin tehdä siitä vähän sellaisen tyyliblogityyppisen, nakki kun wihaa niitä sydänjuuriaan myöten, mutta en mä oikein osannu. Jos mä olisin napannu siltä pään pois, niin kaikista paras osa - toi älyttömän hieno huiviputkula - olis menny ihan puoliksi! Eihän se nyt käy... Daah! Niin et tässä se nyt on, nakki uusissaan:



Siis: Tänään nakilla on yllään harmaa villakangastakki, josta putsattiin edellisenä yönä mustaa maalia (ei kannata kysyy miksi, koska nakin tunteet saattaa kuumeta). Ja sit sillä on itse neulottu tunturineuleinen huiviputkula, tai mikä toi nyt on, joka on tosi hienosti tollanen kanervanvärinen, paitsi siinä kohti kun se lanka loppu ja piti hätävaraksi laittaa kakskyt senttiä harmaata sinne loppuun. Mut ei se haittaa. Ja sitten nakki näyttää kansainvälistä käsimerkkiä sormi verhottuna ruskeisiin palmikkoneuleisiin lapasiin. Ne on tosi hienot, mut tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa. Jalassa nakilla on saapassukiksi neulotut helmineuleiset villasukat, ja mä en yhtään kyllä tajuu, miten se on jaksanu opetella neulomaan jotain kantapäitä.

Ni et BITE ME, nakki! Nyt oot joutunu tyyliblogatuksi, HAH! Kannattasko ehkä itse kirjotella omista neuleistaan, mitä?

(Eiku mä vaan oon niin ikävissäni nyt, et kiukuttelen sille, se lähti äsken kotiin... Oikeesti mä tykkään siitä ihan törkeen paljo!)

19 cm and barely counting...

>:(

Tuijotan vihaisesti neulekoppaa:

Joojoo, neulon neulon, kunhan ehdin!
Älä kehtaa v*ttuilla mulle, sä olet pelkkä pajukoppa - ei sellaiset VOI syyllistää!

Hei kamoon, mullon ollu ihan älyttömästi tekemistä, tiiätkö niinku sellasta oikeeta tekemistä. Daah! Neulominen on niille, joillon aikaa harrastaa ja sillen...

No ookoo, jos mä vaikka pari senttii vetäsen tosta, ootsä sitte tyytyväinen? Ootko? Et sitte rutise enää, et en muka välitä, häh!

Oi sori, ei mun ollu tarkotus... Älä nyt pahastu, hei! Kyllä mä voin vähä neuloo, jooko? Ja kohta on joulu ja sitte voi vaikka neuloo pikkasen enemmän, eiks vaan. Ollaanhan hei kavereita vielä..?

Siis niinq mitä mä oikeen olinkaan tekemässä..? Ja valitusvirsi nakin lähdöstä.

Tjah. Löysin tollasen kirkuvan turkoosin repostuksen mun neulekopasta ja piti tulla ihan tänne paskikseen kattomaan, että mitä IHMETTÄ mun siitä pitikään tehdä... Boleroa? Mitä hittoa mulla oikeen on pyöriny päässä... Bolero?

Äh.

(seuraa wirallinen walitusosuus:) Emmää oo ehtiny millään! Liikaa tekemistä! Liian vähä elämää! Liikaa lankaa! Liian vähän aikaa! AAAAAAAAaaaarrrRRRRRRGGGGhhhhh! *sekoaminen, huomaatteko?*

Nakki hylkäsi mut. Se luopui Suomen ainoasta todellisesta pääkaupungista (Turusta), pakkasi itsemurhayksiönsä ja muutti Helsinkiin. Huomenna tavataan vegaanibrunssin merkeissä. Yritän muistutella sitä, että vaikka se onki nyt kehä kolmosen sisäpuolella, niin sillä on velvollisuutensa PASKA NEULEtta kohtaan. Joo.

Eihän musta ole neulomaan, kun nakki on poissa... :(

Projekti 2012, 13 cm

Noniin, sainpahan aikaiseksi. Aloitin nyt sentään! Nimesin tän uuden neuleseikkailun Projekti 2012:ksi odotettavissa olevan valmistumisaikataulun mukaan.

No onko mulla ohjetta? Ei. Entä mitään hajua, että miten tän kuuluis mennä? No ei tietenkään. Mutta mulla on visio; tästähän tulee siis bolero. Jaa minkä mallinen? Katsotaan, millaseksi se nyt haluaa tulla...

Heti kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen isäntä tuli taivastelemaan, että eiks toi nyt ole vähä liian (ja tässä kohti suljin korvat, ei hajuakaan että mitähän liian tää nyt mahtoi olla - liittyi vissiin jotenkin kokoon ja muotoon ja etenkin värivalintaan)... Miesten "neuvoja" ei kuunnella, kun neulotaan. Piä tunkkis, äijä!

Ai ni, tää on muuten Novitan kesälankoja. Ostin sitte heti kättelyssä liian vähän, ennen kun huomasin, että valikoimat on tietty jo vedetty syysuutuuksien edestä pois. Nice. Löysin lopulta paniikissa vielä kaks kerää lisää VapaaValinnasta. Näitten neljän kerän on nyt pakko riittää. Oikeen suunnittelun helmi taas...

Mä luulen, että tästä tulee sit kuitenkin jossain vaiheessa pipo. Mut pidän teidät ajan tasalla.

Trendihavainto

PASKA NEULE on todellakin trendien aallonharjalla - nää hurjan kokoiset kaulurit ja putkimalliset huivihkot ei näytä katoavan vieläkään syksyn ja talven katalogeista. Mitä muhkeampi, sitä parempi! Ni et me kyllä tiedetään, mitä naisen kannattaa neuloa. HA!

(=Ei jaksa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei oikeen inspistä vääntää mitään pitsineulehörhelöitä, vaan pelkkää oikeetanurjaa putkulaa... Blogin nimen muutos LAISKA PASKA NEULEeksi?)

...ja välillä jotain aivan muuta.

Aina ei jaksa neuloo: Hilla Ikomin blogissa vierailevana artistina, levittämässä huonoja juttuja muillekin.

Hitaasti, mutta melko varmasti

Noni, tässä ne nyt sitten on, ne mun langat. Näistä tulee bolero. Ihan varmana joo. Sen neulominen piti tietenkin alkaa jo jokin aika sitten, mutta tässä esittämässäni vaiheessa tuleva vaate vieläkin on. Working on it. Mut siis hei lankojen hankinta on tietenkin yksi tärkeimmistä neulonnan vaiheista. Vai mitä?

Mä luulen, että sitten kun/jos mä saan sen boleron ikinä valmiiksi, niin mä varmaan jo vihaan tätä kirkkaan imelää värisävyä. Et voi olla, että mä alan heittään ulos mun neuletehtaasta pipojen ja kaulureiden lisäksi myös boleroita. VAROKAA!

Projektin komppaamiseksi olen jo valinnut välineiksi ihqulla vaaleanpunaisella muovikaapelilla yhdistetyt bambupyöröpuikot. Lisäksi olen lisännyt neulepuikkopussukkani tikkariarsenaalia, joten se on nyt siis epätoivontorjuntavalmiudessa. Neulominen on välineurheilua.

Blogivarkaissa

Heleijaa,

Seikkailin taas selailemassa muiden bloggaajien juttuja ja päädyin Ikomin sivulle, yksi lempiblogeistani!

Yhdessä päivityksessä oli lainaus Citylehden juttuun Geek-tytöt (City 11/2010). Lainaus tuntui osuvan ja uppoavan myös PASKA NEULEen kohdalla, joten on aivan pakko linkittää juttu myös tänne!

Jutun mukaan geek-tytöistä löytyy alalaji, joka neuloo ja virkkaa, hyödyntää nettiä mallien etsimisessä JA postaa lopulta luomuksensa kaiken kansan ihailtavaksi blogiin. Well, that's kinda like us, don't ya think?

Hauska juttu, käykää lukemassa! :D

Kasvojenkohotus

Niin, mitään uuttako? Näh. No, vaihdoin ainakin taustan, siitä kun tuli niin sopivasti mieleen meidän puikkopussit!

Taivas me ollaan laiskoja lahnoja. Mut ehkä se tästä, sitten kun lämpötila laskee taas lähemmäksi nollaa.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin viimeinen viikko on ollut aika karsea. Naista on piesty kuin vierasta sikaa ja muutamia ehdottomia valopilkkuja (mm. ihanan ihana juhannusristely) lukuunottamatta pieni lohtu on ollut tarpeen. Niinpä marssin tänään Prisman reissulla lankahyllylle ja ostin kaksi kerää pirtsakan turkoosia ja pörröistä Rose mohair -lankaa. Näistä laitetaan jotain alulle ASAP.

Aurinkoa ja pikkuisen virkkaustakin!

Aurinko on todella saanut aikaan sen, että puikot ja koukut ovat unohtuneet pöydälle ja jalat suunnanneet kuumalle asfaltille ja vehreisiin puistoihin. Uusi ihana puhelimeni vaati kuitenkin suojakseen uuden kimaltelevan suojapussin, joten hetki oli maltettava istua virkkuukoukku kädessä. Pussukasta tuli juuri sopiva, mutta langan sisältämät eriväriset kimallesuikaleet ei hohda kuvassa niin hienosti kuin livenä!

BUSTED!

Kesä on heittänyt PASKA NEULEen ulos neljän seinän sisältä ja pakottanut jalkautumaan neulekopan äärestä. Siinä samalla on tullut tehtyä varsin mielenkiintoisia havaintoja Turun katukuvasta...

Muistatteko taannoisen blogimerkinnän maanalaisesta toiminnasta puikot kourassa? Yllättäen joku/jotkut ovat ilahduttaneet kanssaeläjiään samankaltaisella - tosin suomalaiseen luonteeseen sopivammin aavistuksen maltillisemmalla otteella - yhteiskuntajärjestystä järkyttävällä tavalla ja käyneet turkulaisen kävelykadun ihastuttavan maamerkin, onnenhevosen, kimppuun!

PASKA NEULE on siellä missä kilkutus käy ja antaa nyt kuvareportaasin suoraan rikospaikalta:











Sitkeän etsimisen päätteksi oli todettava, että vaikka onnenhevosen pinnan rakentamiseen on käytetty mitä mielikuvituksellisempia värkkejä, ei siitä valitettavasti löytynyt neulepuikkoja tai virkkuukoukkuja. Ehkäpä PASKA NEULEen on korjattava asia...

Uusi ihastus

Eksyin tänään ohimennen turkulaiseen Lankabaariin.

Neulominen on jäänyt muiden keväthullutusten tieltä, mutta tänne harhauduttuani alkoivat taas sormet syyhytä puikkojen kimppuun. Tarjolla oli (ALESSA!) toinen toistaan ihanamman värisiä lankoja, erityisesti upeita liukuvärjättyjä unelmia sekä kiiltäviä ja kimaltaviakin lankoja... :D

Taidan lähtä ensi viikolla uusintakierrokselle synttärilahjakorttini kanssa!

Paska neule vaihtaa kesäkarvaan

Tjah, näyttää siltä, että neulepuikkojen kilinä on vaimentunut. Syynä lienee ihanista ihanin valoilmiö, kevätaurinko! :D Sen sijaan ilmassa on ollut siirtyminen virkkuukoukkuihin.

Mulla ei ole valitettavasti mitään näytettävää, toisin kuin nakilla. Mä olen saanut aikaiseksi vain virkattuja kukkia, jotka olen lopulta sitten kuitenkin purkanut atomeiksi. Kyllä mä niistä vielä jotain kehittelen. Ehkä.

Postaan sitte kuvan tänne.

Joskus.

Ehkä ensi syksynä...

Talven vikat pipot ja pitsiharjoituksia

Valkoisen pitsimyssyn jälkeen ehdin neuloa vielä ne kaksi tarpeellista pipoa ennen talvikauden päättymistä. Violetti myssy on ihanan pehmeä ja pörröinen, täydellinen citymyssy! Lenkkipipoksi neuloin paksun, lämpimän ja joustinneuleen ansiosta hyvin päässä pysyvän tuubin. Väritys tuo joka kerta mieleeni Trio-jäätelön, nams! Pipoon piti tulla vielä vaaleanpunainen pallotupsu, mutta pakkasten loputtua asia unohtui. Ehtiihän sen ensi talvenakin. :)

Koska pitsit on ihania ja virkkaaminen kivaa, päätin opetella virkkaamaan pitsiä ihan itse. Ekan harjoitelman tein paksuhkosta mustasta puuvillalangasta ja virkkasin ympyrää tavoitteena jonkinlainen tähteä tai kukkaa muistuttava juttu. Lopputulos oli sen verran tyydyttävä, että se pääsi koristamaan Sallalle lahjaksi ompelemaani meikkipussukkaa!

Kaikenlaiset pitsikoristelut vaatteissa on mun mielestä ultrasöpöjä, joten halusin opetella virkkaamaan sellaista ohutta valkoista pitsiä, jolla voisin koristella vaikka hameenhelmoja. Äidin kirjahyllystä löytyi muutama pitsimalleja täynnä oleva kirjanen ja laatikosta vielä pikkuruisia virkkuukoukkuja ja ohutta valkoista puuvillalankaa. Vanha neuletakkini alkoi olla tuunauksen tarpeessa, joten leikkasin siitä hihat poikki ja virkkasin koristeeksi pitsinauhaa!

Virkkaaminen onkin aika iisiä sitte kun muistaa perustekniikat ja hoksaa mallikuvan työjärjestyksen. Seuraavaks kokeilen jotain ihan erinäköistä, kunhan keksin pitsituunaukselleni seuraavan uhrin. Sitä odotellessa jatkan talvella aloittamani villatakin neulomista, se valmistuu ehkä just ensi talveksi!