Tämä on tribuutti kuukausi sitten poisnukkuneelle mummilleni, joka on tähän saakka pitänyt minut villasukissa ja joka on näyttänyt toteen sen, kuinka hälläväliäneulokset todellakin voivat olla sukupolvesta toiseen jatkuvaa virtaa.
Nämä sukat sain lahjaksi toissa jouluna. Ne kertovat hyvin paljon mummini asennoitumisesta neulomiseen.
Sukat oli tehty varta vasten minulle. Kaivaessani ne jo perinteeksi muodostuneesta joulun sukkapussista räjähdin nauramaan - muori oli jälleen ylittänyt itsensä! Ällistelimme teoksia aikamme ja totesimme, että nämä aarteet eivät saa koskaan päätyä käyttöön, vaan ne pannaan talteen tulevia muisteloita varten. Tähän tehtäväänsä ne pääsivät, kun sukat laitettiin viime viikonloppuna esille hautajaisten muistotilaisuuteen mummin kuvan äärelle. Siksi niissä on nyt myös Lotta Svärd -merkki.
Nämä sukat ovat tyypillistä mummia. Hänellä oli tapana tehdä lähes samannäköisiä sukkapareja, mutta jollain täysin käsittämättömällä twistillä. Sen olisi hyvin ymmärtänyt, jos hän olisi käyttänyt jämälankoja, mutta koska hän ei ikinä neulonut kuin sukkia ja lapasia, ei jämälankoja varsinaisesti koskaan syntynyt. Kaipa hänestä vain oli tylsää neuloa tismalleen samanlaisia. Miksi tehdä kaksi samanlaista, kun voi tehdä kaksi erilaista?
Viimeisinä vuosinaan mummi innoistui valtavasti hyväntekeväisyysneulonnasta. Hän neuloi - omien sanojensa mukaan - villapeittoja Afrikan pakanoille. Tämä oli ilmeisesti jokin seurakunnan organisoima juttu, jossa neulottiin neliönmallisia 15x15 cm lappuja, joista sitten ommeltiin peittoja. Mummi tosin neuloskeli mitä sattuu ja lappuja sinne päin, mutta sellaisella vimmalla, että joulusukkapussikin meinasi jäädä viime vuonna täyttämättä.
Äitini serkku, mummin viimeisten vuosien tärkeä tuki ja läheinen ystävä, kertoi mummin sanoneen hänelle paria päivää ennen sairaalaan joutumistaan, että hänellä juuri työn alla ollut lappu olisi hänen viimeisensä. Sen jälkeen hän keskittyisi kevään odottamiseen ja muihin projekteihin. Löysin keskeneräisen lapun hänen neulekoristaan. Pakkasin mummin puikot ja pienet lankakerät mukaani ja lupasin neuloa keskeneräisen lapun valmiiksi. Afrikan pakanat eivät saa kylmettyä vain siksi, että mummin työ jäi aavistuksen kesken.
Mummi oli paras muori ikinä. Häneltä lienen perinyt ainakin osan jäätävää jääräpäisyyttäni sekä luontaiset taipumukseni paskoihin neuleisiin.
Ottaen huomioon, miten monta pipoa on jo alla, tästä tuli oikein ennätysmäisen kehno aloitus. Päänympäryksestä tuli melkein kymmenen senttiä liian pieni. KYMMENEN. Uusi yritys huomenna. Note to self: Älä aloita vihaisena sellaisia neuleita, jotka vaikuttavat negatiivisesti veren virtaamiseen päähän tai sieltä pois.
Tekstit
