Täydellinen paskaneulesetti!

Paska neule juhli lauantaina 55-vuotissynttäreitä varsin messevissä merkeissä. Ihanien juhlavieraiden mukana valui taloon ihania lahjoja, ja jostain täysin tuntemattomasta syystä varsin moni niistä liittyi jollain tavalla neulomiseen tai virkkaamiseen (keväthaaveeni!)... Hehee! Valokuvasin muutamia helmiä valtavasta valikoimasta blogin lukijoiden kadehdittavaksi. Ihastelkaa ja itkekää! XD



Tässä koko komeus; alla on Usviksen tekemä uskomattoman upea tarvikepussi - pinkkiä lepardia... Tyylikkyyden huipentuma! Tämän ansiosta puikot pysyvät järjestyksessä ja sen lisäksi vielä muut elintärkeät tarvikkeet mukana... Tämän kevään MUST HAVE! :'D



Hörmykkäkynä päiväkirjan kirjoittamiseen, tuunatut bling-bling-puikot maailman upeimpiin bling-bling-neuleisiin sekä paksut puikot niille päiville, kun kaksi kerrosta saa luvan riittää valmiiseen neuleeseen. Kaikille on käyttöä!



Olen jo hetken haaveillut virkkaamisen opettelemisesta, mutta nakki kielsi hankkimasta puikkoja - häneltä sain tämän sairaan upeen setin koukkuja. NYT aletaan virkata.



Nainen ei pysty neuloon, jos kynsilakka lohkeilee. Niinpä settiin kuuluu luonnollisesti hätävarakynsilakka, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Ja koska toisinaan päässä ei liiku äly ei ajatus, niin niitä päiviä varten on tikun toisessa päässä hyvä olla jotain imeskeltävää. Tikkari on neulojan hengenpelastaja!



Kuvan yläreunassa on aavistuksenomainen demonstraatio siitä, kuinka tarvikepussukka on aivan ilmiselvästi suunniteltu äärimmäiseen käyttöön; siihen mahtuu tunkemaan myös kuohuviinipullon. Kultainen diskopallo pitää sisällään huulikiillettä niitä neulontasessioita varten, jotka suoritetaan julkisella paikalla. Ja koska aina ei voi neuloo (daaaaah!), niin on hyvä olla myös muuta ajankulua tikkarinimeskelyn lisäksi: helmisetti muuhun askarteluun! Parhautta!

Vaaleanpunainen helmikruunupanta ei päässyt kuvaan, koska se oli/on päässä.

Vähänkö on sairaan mahtavaa olla synttärityttö! :D VALTAVAT KIITOKSET IHANISTA LAHJOISTA! Love ya, gals... XOXO

Arkistojen aarteita

Mä ajattelin tässä synttärihippaloinnin alla laittaa tänne teemaan sopivan pläjäyksen. Ette varmaan arvaakaan... NO MUTTA SEHÄN ON TAAS YKSI PIPO! Ai vitsi...

Maailman rumimman pipon (tm) jälkeen päätin alkaa tekemään itselleni jotain fantsua. Päädyin valitsemaan oikein kunnon pinkin langan, jotain Nallea varmaan. Olin ihan varma, että olen joskus osannu neuloa palmikkoa ja päätin, että tähän pipoon tulee kans jotain aivan sairaan hienoa palmikointia. Pienen harjoittelun jälkeen (as we all know, ottaa ainakin sen kolme yritystä) sain kuin sainkin jotain palmikon tapaista aikaiseksi, mutku olen laiska lahna, niin enhän mä mitään oikeaa palmikkoa jaksanu neuloa. Pätkiä vaan. Mut sain sommiteltua ne aika hauskasti pitkin pipoa.

Sain sen pipon jopa valmiiksi ja siitä ilahtuneena kipitin Tiimarin paljettiosastolle ja ajattelin kuorruttaa koko komeuden niillä. Mutku olen laiska lahna, niin enhän mä millään jaksanu rueta askartelemaan niin perusteellisesti. Niinpä mä sitten ompelin niitä paljetteja helmien kanssa niihin harvoihin palmikkokohtiin. Tuli hieno!

Mulle tuli jotenkin hirveen tehokas olo ja aloin uskoa, että mustahan on muuhunkin kuin pipojen neulomiseen. Niinpä mä aloin neuloa lapasia tämän pipon kaveriksi. Sain valmiiksi yhden, ilman peukaloa. Mä olin onnistunu sijoittamaan kämmenselkään neljä raitaa ja niihin niitä palmikkomökkylöitä niin, että lapanen näytti ihan friikiltä nipulta pinkkejä sormia. Hyi hitto. Jäi lapasten teko siihen. Heitin sen 2/3 valmiin lapasen muutossa roskiin.

Lopulta mä totesin, että mun pääni ei ole luotu uimalakkipipojen pitoon. Ja pipo jäi sitten ihan kokonaan paitsioon. Muuton yhteydessä aloin heittää tätä mun vanhaa vuosikertaa ulos talosta ja silloin pinkkiin paljettipipoon tarttui Janna. Kas kummaa, hänelle pipo sopi kuin nenä päähän! Tässä todiste:

Kiukkupipo

Noniin, tässä se nyt sitten on:



Ostin jostain H&M:n tammikuisesta alesta harmaan takin. Maksoi kokonaiset yhdeksän euroa - niin on halvat vaatteet kuin on nainenkin... Se vaati mun mielestä aavistuksen munaa, joten ostin takkiin isot mustat napit, jotka lopulta maksoivat enemmän, kuin tämä tuunattava takki. Ostin myös yhden ylimääräisen samoilla kipeillä, sillä mulla oli suunnitelmissa takkiin sopiva kevätpipo. Langat löytyi omasta jemmasta, on meleeratun harmaata ohutta Pirkkaa.

Ensimmäisestä yrityksestä tuolla aikaisemmin onkin pieni tilitys. Kun meni pieleen. Ylläri...

No tämä toinen yritys alkoikin sitten sujua. Tosin hieman hitaasti, mulla on ollu nyt semmonen paskartelukausi menossa ja neuleet ovat jääneet vähän vähemmälle. Olen kilkutellu tätä pipoa tulemaan hitaasti mutta vähemmän varmasti ja eilen se sitten valmistui.

Mullahan on vakipipo, turkoosi pörrölankainen, jossa on maailman tyylikkäintä lepardisatiininauhaa. Sen kaveriksi ajattelin tehdä jotain hillittyä (tylsää?), mutta ei niin hillittyä, että menis aivan pelkän oikeen neulomiseksi. Niinpä päätin vääntää ruutuja. Toiset ruudut on oikeeta, toiset helmineuletta (oikeeta ja nurjaa vuoronperään niin, että pintaan tulee hienon hieno "helmeilevä" jutska). Resori on leveä, taitoin sen ja ompelin parista kohtaa kiinni niin, ettei se ala vaeltelemaan.



Tästä tuli aika stylee. Mut on tässä kyllä yks aika kriittinen vika. TÄÄ KUTISEE AIVAN SAAMARISTI.

Maanalaista toimintaa

Koska omat neulomukset ovat vähän kitusessa vaiheessa, jatketaan linkkilinjalla: New Jerseytä riivaa salamyhkäinen neulojasissi!

Turku, BEWARE!

Jaa että muuallakin muka neulotaan?

Kiitos Usviksen, tässäpä teille mitä mainioin linkkivinkki: Neulehoroskooppi!

Oma horoskooppini sanoo seuraavaa:

"Olet lankamaailman kapinallinen. Et ole koskaan neulonut Fifiä, tai jos olet, et käytä sitä, koska vastaantulijalla saattaisi olla samanlainen huivi yllään. Kierrät kaukaa taikajakut ja reikäponchot. Haluat erottua joukosta, siksipä värjäätkin lankasi itse- et toki millään KoolAideilla, vaan itse keräämilläsi kasveilla! Tavoitteesi on jonakin päivänä kehrätä itse kaikki tarvitsemasi langat.

Lempilankasi: itse värjäämäsi langat."

Järkyttävää, miten läheltä liippaa... O_o

Ja välillä jotain ihan muuta

Ajattelin esitellä hieman wanhempaa tuotantoani. Jossain vaiheessa pipojen kutominen kyllästyttää. Kilkuttaa nyt aina sitä samaa mötykkää; resori, levennys, kutomista, kavennus, lopetus, tuunaus. Tyl-sää. Välillä naisen tarttee tehdä jotain muuta, kehittävää.

Mä olen siis kutonut viime syksyn aikana kolme kauluria; resori.

Pelkkien putkien kutominen on virkistävää. Ei tarvii ihmeemmin laskee mitään. Paitti että olen kyllä ottanut sen verran haastetta, että neuloin kaulurit tunturineuleella. Se osoittautui aika kivaksi, mä tykkään siitä pehmeän polveilevasta muodosta minkä sillä saa pintaan. I dig, sanoo argeoloogi.

Innostuksen sain nyt jo valitettavasti entiseksi työkaveriksi jääneeltä ihastuttavalta naiselta, joka oli kutonut itselleen violetista Rose mohairista muhkean kaulurin. Ihkuu! Mä tietty aloin heti fanittaa ja halusin kutoa samanlaisen. Kävin äitin luona kylässä ja varastin sen lankakopasta kaksi isoa punaista lankakerää, jotain vähemmän villaista (se on kai jotenki allerginen villalle, kutiaa). Lanka oli tosi paksua, en nyt muista mitä. Huonoa omaatuntoa potiessani sitten päätin kutoa sen kaulurin äitille, vähän niinkun joulunalustervehdykseksi. Siitä tuli aika hieno:



Kruunasin ton aivan hervottomalla satiinirusetilla, johon tuli vielä hippu kultaa. Aivan sairaan magee. Äiti tykkäsi. Se on tärkeintä!

Mun työt veteli tuolloin vähä niinku viimeisiään ja piti kehittää jotain postiivista tekemistä työttömyyden varalle. Mä kipitin paikalliseen halpahalliin ja törmäsin lankahyllyssä Puro-lankaan. Siinä oli aivan ihania sävyjä ja erityisesti yhdestä tuli mieleen hyvä ystävä Usvis (jonka tapaattekin seikkailemassa täällä kommenteissa aina toisinaan). Niinpä sitten sijoitin pariin kerään. En mä mitään työttömyyttä kyllä jaksanu jäädä odottamaan vaan korkkasin kerät saman tien.

Mä olen noiden pipojen kanssa pariin kertaan törmänny sellaiseen viheliäiseen ongelmaan, että kun silmukat on luotu, niin sitten mä vaan jotenkin yhdistän ne pötkön päät ihan vituralleen. Ja sitte ne menee mutkalle ja ottaa päähän. No, ajattelin, että HYÖDYNNÄN tätä kerrankin ja teen siitä kaulurista asteen verran mielenkiintoisemman (kun se pelkkä pötkö oli nyt jo nähty). Yritin taas siihen maagiseen kolmeen kertaan, ennen kun mä sain sen menemään mutkalle. Tietty sitten kun yrittää, niinei varmana onnistu...

No, jälleen tunturineuletta, mutta mutkalla:



Aika jeppis. Tosin lanka osoittautui siinä mielessä vähän pettymykseksi, että siinä olis mun mielestä saanu olla vähän enemmän vihreää ja oranssia, värejä, joita Usviksella toisinaan näkee ja jotka sille musta kyllä sopii, on se sen verran hersyvä nainen.

Lopulta mä kudoin myös itselle oman. Sellaisen pakkashässäkän. Pohjoisen lumi innoitti oikein kunnon blingaukseen ja ompelin kauluriin kiinni ihanan kimaltavan joulukuusenkoristeen ja sen ympärille vähä helmiä :P Vähänkö mun oppilaat oli kadena...



Tää lanka on valkoista Kaarnaa (jos nyt oikein muistan), ja se tekee pintaan möllejä. Aika siistin näköinen, elävä rakenne tässä! Tunturineuleesta oli pakko luopua tän langan takia, sillä siitä tuli liian epämääräisen näköinen. Niin et kaks oikeeta, kaks nurjaa. Helppoo kuin heinänteko!

Apuja siihen emansipaatioon

Edelliseen kehoitukseen viitaten, emansipoitumistanne saattaa helpottaa sivusto nimeltä www.kaspaikka.fi. Sieltä käyn itse hakemassa vinkkejä ja vaareja aina kun oma pää ammottaa tyhjyyttään. Melko usein siis..

Sivuilla opastetaan neulonnan saloihin ihan alusta lähtien (myös opetusvideoita! :D). Emansipoituminen on hiukan helpompaa, jos joku auttaa alkuun. Vaikka sitten virtuaaliopet. Käspaikassa on kyllä neuvoja kaikenlaisiin käsitöihin, mut eihän ne muut meitä tietenkään kiinnosta (daah!). Aloitussivulta täytyy siis osata klikata sanaa Neulonta.

Ei niissä muissa käsitöissä tietenkään mitään vikaa ole, mutta neulominen on aina ollut mulle kaikkein rakkainta. Ja tää blogi on pyhitetty neulomiselle. :)

EMANSIPOIDU!

Olen tässä hieman aikaa kuulostellut Paska neuleen innoittamien porukoiden juttuja. Jotkut muistelevat omia kötöstyksiään jotka ovat yleensä päätyneet koko suvun naurettaviksi, mikäli eivät ole jääneet keskeneräisiksi. Jotkut taas alkavat innolla suunnitella jotain neulottavaa, vaikka tietävät että jo pelkkä silmukoiden luominen voi olla ensimmäinen kiroilun paikka. Joillakin ei ole edes puikkoja.

Yhteistä näille jutuille on nauru, yksin ja yhdessä. Paska neule vapauttaa. Te ootte hei tyypit tajunneet, mistä on kyse!

Paska neule kehottaakin: EMANSIPOIDU! Älä jää kaappineulojaksi! Ota puikot käteen ja julista koko maailmalle, että et osaa neuloa pätkän vertaa, mut SE EI SISKO SUA HAITTAA!

Ja muistakaa kertoa tarinanne täällä.

Niin kuin kaikissa kuumissa neuleblogeissa, myös Paskassa neuleessa on esiteltävä talven magein huivi: norjalaisten keksimä baktus.

Aloitin työn ennen joulua mummolta lahjaksi saadulla kerällä. Huivin ohje on helppo, joten ajattelin neulovani sen hetkessä. Se hetki kesti sitten sen verran kauan, että kerän loputtua puolessa välissä huivia ei mistään kaupasta enää saanut sitä kyseistä luumunväristä seiskaveljestä. Kaupoissa oli siirrytty jo kevääseen (pikkuisen liian aikaisessa mun mielestä). Oli pakko sopeutua ajatukseen kaksivärisestä kolmiohuivista. Pähkäilin luultavasti tunteja useiden eri hyllyjen edessä, ja hempeään kokonaisuuteen päädyttyäni nappasin lopulta hyllystä sen marjapuuron.

Baktukseni sai reunaansa vielä virkkauskoristelun pehmennykseksi. Tänä talvena minuun iski ennätysmäinen paljettimania, joten huiviinkin niitä oli pakko saada! Yritin kuitenkin tehdä sen hillitysti... Huivi on muuten ainaoikeinneuloksen ansiosta tosi lämmin. Kevääksi voisi tehdä uuden ohuemmasta langasta, ehkä jopa pitsineuloksella... Jee!

Dimangit loistaa.