19 cm and barely counting...

>:(

Tuijotan vihaisesti neulekoppaa:

Joojoo, neulon neulon, kunhan ehdin!
Älä kehtaa v*ttuilla mulle, sä olet pelkkä pajukoppa - ei sellaiset VOI syyllistää!

Hei kamoon, mullon ollu ihan älyttömästi tekemistä, tiiätkö niinku sellasta oikeeta tekemistä. Daah! Neulominen on niille, joillon aikaa harrastaa ja sillen...

No ookoo, jos mä vaikka pari senttii vetäsen tosta, ootsä sitte tyytyväinen? Ootko? Et sitte rutise enää, et en muka välitä, häh!

Oi sori, ei mun ollu tarkotus... Älä nyt pahastu, hei! Kyllä mä voin vähä neuloo, jooko? Ja kohta on joulu ja sitte voi vaikka neuloo pikkasen enemmän, eiks vaan. Ollaanhan hei kavereita vielä..?

Siis niinq mitä mä oikeen olinkaan tekemässä..? Ja valitusvirsi nakin lähdöstä.

Tjah. Löysin tollasen kirkuvan turkoosin repostuksen mun neulekopasta ja piti tulla ihan tänne paskikseen kattomaan, että mitä IHMETTÄ mun siitä pitikään tehdä... Boleroa? Mitä hittoa mulla oikeen on pyöriny päässä... Bolero?

Äh.

(seuraa wirallinen walitusosuus:) Emmää oo ehtiny millään! Liikaa tekemistä! Liian vähä elämää! Liikaa lankaa! Liian vähän aikaa! AAAAAAAAaaaarrrRRRRRRGGGGhhhhh! *sekoaminen, huomaatteko?*

Nakki hylkäsi mut. Se luopui Suomen ainoasta todellisesta pääkaupungista (Turusta), pakkasi itsemurhayksiönsä ja muutti Helsinkiin. Huomenna tavataan vegaanibrunssin merkeissä. Yritän muistutella sitä, että vaikka se onki nyt kehä kolmosen sisäpuolella, niin sillä on velvollisuutensa PASKA NEULEtta kohtaan. Joo.

Eihän musta ole neulomaan, kun nakki on poissa... :(

Projekti 2012, 13 cm

Noniin, sainpahan aikaiseksi. Aloitin nyt sentään! Nimesin tän uuden neuleseikkailun Projekti 2012:ksi odotettavissa olevan valmistumisaikataulun mukaan.

No onko mulla ohjetta? Ei. Entä mitään hajua, että miten tän kuuluis mennä? No ei tietenkään. Mutta mulla on visio; tästähän tulee siis bolero. Jaa minkä mallinen? Katsotaan, millaseksi se nyt haluaa tulla...

Heti kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen isäntä tuli taivastelemaan, että eiks toi nyt ole vähä liian (ja tässä kohti suljin korvat, ei hajuakaan että mitähän liian tää nyt mahtoi olla - liittyi vissiin jotenkin kokoon ja muotoon ja etenkin värivalintaan)... Miesten "neuvoja" ei kuunnella, kun neulotaan. Piä tunkkis, äijä!

Ai ni, tää on muuten Novitan kesälankoja. Ostin sitte heti kättelyssä liian vähän, ennen kun huomasin, että valikoimat on tietty jo vedetty syysuutuuksien edestä pois. Nice. Löysin lopulta paniikissa vielä kaks kerää lisää VapaaValinnasta. Näitten neljän kerän on nyt pakko riittää. Oikeen suunnittelun helmi taas...

Mä luulen, että tästä tulee sit kuitenkin jossain vaiheessa pipo. Mut pidän teidät ajan tasalla.

Trendihavainto

PASKA NEULE on todellakin trendien aallonharjalla - nää hurjan kokoiset kaulurit ja putkimalliset huivihkot ei näytä katoavan vieläkään syksyn ja talven katalogeista. Mitä muhkeampi, sitä parempi! Ni et me kyllä tiedetään, mitä naisen kannattaa neuloa. HA!

(=Ei jaksa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei oikeen inspistä vääntää mitään pitsineulehörhelöitä, vaan pelkkää oikeetanurjaa putkulaa... Blogin nimen muutos LAISKA PASKA NEULEeksi?)

...ja välillä jotain aivan muuta.

Aina ei jaksa neuloo: Hilla Ikomin blogissa vierailevana artistina, levittämässä huonoja juttuja muillekin.

Hitaasti, mutta melko varmasti

Noni, tässä ne nyt sitten on, ne mun langat. Näistä tulee bolero. Ihan varmana joo. Sen neulominen piti tietenkin alkaa jo jokin aika sitten, mutta tässä esittämässäni vaiheessa tuleva vaate vieläkin on. Working on it. Mut siis hei lankojen hankinta on tietenkin yksi tärkeimmistä neulonnan vaiheista. Vai mitä?

Mä luulen, että sitten kun/jos mä saan sen boleron ikinä valmiiksi, niin mä varmaan jo vihaan tätä kirkkaan imelää värisävyä. Et voi olla, että mä alan heittään ulos mun neuletehtaasta pipojen ja kaulureiden lisäksi myös boleroita. VAROKAA!

Projektin komppaamiseksi olen jo valinnut välineiksi ihqulla vaaleanpunaisella muovikaapelilla yhdistetyt bambupyöröpuikot. Lisäksi olen lisännyt neulepuikkopussukkani tikkariarsenaalia, joten se on nyt siis epätoivontorjuntavalmiudessa. Neulominen on välineurheilua.

Blogivarkaissa

Heleijaa,

Seikkailin taas selailemassa muiden bloggaajien juttuja ja päädyin Ikomin sivulle, yksi lempiblogeistani!

Yhdessä päivityksessä oli lainaus Citylehden juttuun Geek-tytöt (City 11/2010). Lainaus tuntui osuvan ja uppoavan myös PASKA NEULEen kohdalla, joten on aivan pakko linkittää juttu myös tänne!

Jutun mukaan geek-tytöistä löytyy alalaji, joka neuloo ja virkkaa, hyödyntää nettiä mallien etsimisessä JA postaa lopulta luomuksensa kaiken kansan ihailtavaksi blogiin. Well, that's kinda like us, don't ya think?

Hauska juttu, käykää lukemassa! :D

Kasvojenkohotus

Niin, mitään uuttako? Näh. No, vaihdoin ainakin taustan, siitä kun tuli niin sopivasti mieleen meidän puikkopussit!

Taivas me ollaan laiskoja lahnoja. Mut ehkä se tästä, sitten kun lämpötila laskee taas lähemmäksi nollaa.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin viimeinen viikko on ollut aika karsea. Naista on piesty kuin vierasta sikaa ja muutamia ehdottomia valopilkkuja (mm. ihanan ihana juhannusristely) lukuunottamatta pieni lohtu on ollut tarpeen. Niinpä marssin tänään Prisman reissulla lankahyllylle ja ostin kaksi kerää pirtsakan turkoosia ja pörröistä Rose mohair -lankaa. Näistä laitetaan jotain alulle ASAP.

Aurinkoa ja pikkuisen virkkaustakin!

Aurinko on todella saanut aikaan sen, että puikot ja koukut ovat unohtuneet pöydälle ja jalat suunnanneet kuumalle asfaltille ja vehreisiin puistoihin. Uusi ihana puhelimeni vaati kuitenkin suojakseen uuden kimaltelevan suojapussin, joten hetki oli maltettava istua virkkuukoukku kädessä. Pussukasta tuli juuri sopiva, mutta langan sisältämät eriväriset kimallesuikaleet ei hohda kuvassa niin hienosti kuin livenä!

BUSTED!

Kesä on heittänyt PASKA NEULEen ulos neljän seinän sisältä ja pakottanut jalkautumaan neulekopan äärestä. Siinä samalla on tullut tehtyä varsin mielenkiintoisia havaintoja Turun katukuvasta...

Muistatteko taannoisen blogimerkinnän maanalaisesta toiminnasta puikot kourassa? Yllättäen joku/jotkut ovat ilahduttaneet kanssaeläjiään samankaltaisella - tosin suomalaiseen luonteeseen sopivammin aavistuksen maltillisemmalla otteella - yhteiskuntajärjestystä järkyttävällä tavalla ja käyneet turkulaisen kävelykadun ihastuttavan maamerkin, onnenhevosen, kimppuun!

PASKA NEULE on siellä missä kilkutus käy ja antaa nyt kuvareportaasin suoraan rikospaikalta:











Sitkeän etsimisen päätteksi oli todettava, että vaikka onnenhevosen pinnan rakentamiseen on käytetty mitä mielikuvituksellisempia värkkejä, ei siitä valitettavasti löytynyt neulepuikkoja tai virkkuukoukkuja. Ehkäpä PASKA NEULEen on korjattava asia...

Uusi ihastus

Eksyin tänään ohimennen turkulaiseen Lankabaariin.

Neulominen on jäänyt muiden keväthullutusten tieltä, mutta tänne harhauduttuani alkoivat taas sormet syyhytä puikkojen kimppuun. Tarjolla oli (ALESSA!) toinen toistaan ihanamman värisiä lankoja, erityisesti upeita liukuvärjättyjä unelmia sekä kiiltäviä ja kimaltaviakin lankoja... :D

Taidan lähtä ensi viikolla uusintakierrokselle synttärilahjakorttini kanssa!

Paska neule vaihtaa kesäkarvaan

Tjah, näyttää siltä, että neulepuikkojen kilinä on vaimentunut. Syynä lienee ihanista ihanin valoilmiö, kevätaurinko! :D Sen sijaan ilmassa on ollut siirtyminen virkkuukoukkuihin.

Mulla ei ole valitettavasti mitään näytettävää, toisin kuin nakilla. Mä olen saanut aikaiseksi vain virkattuja kukkia, jotka olen lopulta sitten kuitenkin purkanut atomeiksi. Kyllä mä niistä vielä jotain kehittelen. Ehkä.

Postaan sitte kuvan tänne.

Joskus.

Ehkä ensi syksynä...

Talven vikat pipot ja pitsiharjoituksia

Valkoisen pitsimyssyn jälkeen ehdin neuloa vielä ne kaksi tarpeellista pipoa ennen talvikauden päättymistä. Violetti myssy on ihanan pehmeä ja pörröinen, täydellinen citymyssy! Lenkkipipoksi neuloin paksun, lämpimän ja joustinneuleen ansiosta hyvin päässä pysyvän tuubin. Väritys tuo joka kerta mieleeni Trio-jäätelön, nams! Pipoon piti tulla vielä vaaleanpunainen pallotupsu, mutta pakkasten loputtua asia unohtui. Ehtiihän sen ensi talvenakin. :)

Koska pitsit on ihania ja virkkaaminen kivaa, päätin opetella virkkaamaan pitsiä ihan itse. Ekan harjoitelman tein paksuhkosta mustasta puuvillalangasta ja virkkasin ympyrää tavoitteena jonkinlainen tähteä tai kukkaa muistuttava juttu. Lopputulos oli sen verran tyydyttävä, että se pääsi koristamaan Sallalle lahjaksi ompelemaani meikkipussukkaa!

Kaikenlaiset pitsikoristelut vaatteissa on mun mielestä ultrasöpöjä, joten halusin opetella virkkaamaan sellaista ohutta valkoista pitsiä, jolla voisin koristella vaikka hameenhelmoja. Äidin kirjahyllystä löytyi muutama pitsimalleja täynnä oleva kirjanen ja laatikosta vielä pikkuruisia virkkuukoukkuja ja ohutta valkoista puuvillalankaa. Vanha neuletakkini alkoi olla tuunauksen tarpeessa, joten leikkasin siitä hihat poikki ja virkkasin koristeeksi pitsinauhaa!

Virkkaaminen onkin aika iisiä sitte kun muistaa perustekniikat ja hoksaa mallikuvan työjärjestyksen. Seuraavaks kokeilen jotain ihan erinäköistä, kunhan keksin pitsituunaukselleni seuraavan uhrin. Sitä odotellessa jatkan talvella aloittamani villatakin neulomista, se valmistuu ehkä just ensi talveksi!

Kakka neule?

Käväisin pääsiäisen aikaan kotona äiskän luona. Näytin hänelle tämän meidän hienon blogimme - joten nyt näitä juttuja kirjoitellaan tästedes äiskän valvovan silmän alla... Pitääx meidän nyt muuttaa blogin nimi siivompaan muotoon? APUA! XP

No joo... Ei se varmaan välitä. Äiskä on realisti ja tietää, että nuorten naisten jutut on auttamatta huonoja, valvoi niitä joku tahi ei.

Muistattekohan sen punaisen kaulurin, jonka leivoin läjään ennen joulua? Tuohon aikaan äiskä puuhaili kovasti erään jouluprojektin parissa, jonka johdosta hän on nyt koko loppuelämänsä ajan velvoitettu käyttämään tonttulakkia noin kaksi kuukautta vuodessa. Jo ennen joulua hän alkoi jo kitistä, ettei aina jaksaisi pyöriä piippahatun kanssa paikasta toiseen. Niinpä päätin tehdä hänelle joululahjaksi kevätpipon, jotain täyttä hömppää, jonka avulla joulupukinpunainen taatusti unohtuu!

Me pengottiin syksyllä äitin kellarikomeroa, josta käveli vastaan pienet näytetilkut, joita se oli itse joskus kansakouluaikoina vääntänyt käsityötunneilla. Ne oli tosi hienoja, ja niistä mulla pisti erityisesti silmään kuviot, joissa käytettiin reikiä. Niinpä mä kysyin äitiltä (joka muuten on just nytte käsityön opettajana, jaiks!), että miten niitä reikiä tehdään. Ja päätin heti ottaa ne käyttöön!

Niinpä äiskän kevät pipoon tuli valkeaa ja vaaleanpunaista, reikiä, silkkinauhaa ja nappeja.




"Pääsenkö mä nytte nettiin?"
"Joo, pääset!"

Täydellinen paskaneulesetti!

Paska neule juhli lauantaina 55-vuotissynttäreitä varsin messevissä merkeissä. Ihanien juhlavieraiden mukana valui taloon ihania lahjoja, ja jostain täysin tuntemattomasta syystä varsin moni niistä liittyi jollain tavalla neulomiseen tai virkkaamiseen (keväthaaveeni!)... Hehee! Valokuvasin muutamia helmiä valtavasta valikoimasta blogin lukijoiden kadehdittavaksi. Ihastelkaa ja itkekää! XD



Tässä koko komeus; alla on Usviksen tekemä uskomattoman upea tarvikepussi - pinkkiä lepardia... Tyylikkyyden huipentuma! Tämän ansiosta puikot pysyvät järjestyksessä ja sen lisäksi vielä muut elintärkeät tarvikkeet mukana... Tämän kevään MUST HAVE! :'D



Hörmykkäkynä päiväkirjan kirjoittamiseen, tuunatut bling-bling-puikot maailman upeimpiin bling-bling-neuleisiin sekä paksut puikot niille päiville, kun kaksi kerrosta saa luvan riittää valmiiseen neuleeseen. Kaikille on käyttöä!



Olen jo hetken haaveillut virkkaamisen opettelemisesta, mutta nakki kielsi hankkimasta puikkoja - häneltä sain tämän sairaan upeen setin koukkuja. NYT aletaan virkata.



Nainen ei pysty neuloon, jos kynsilakka lohkeilee. Niinpä settiin kuuluu luonnollisesti hätävarakynsilakka, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Ja koska toisinaan päässä ei liiku äly ei ajatus, niin niitä päiviä varten on tikun toisessa päässä hyvä olla jotain imeskeltävää. Tikkari on neulojan hengenpelastaja!



Kuvan yläreunassa on aavistuksenomainen demonstraatio siitä, kuinka tarvikepussukka on aivan ilmiselvästi suunniteltu äärimmäiseen käyttöön; siihen mahtuu tunkemaan myös kuohuviinipullon. Kultainen diskopallo pitää sisällään huulikiillettä niitä neulontasessioita varten, jotka suoritetaan julkisella paikalla. Ja koska aina ei voi neuloo (daaaaah!), niin on hyvä olla myös muuta ajankulua tikkarinimeskelyn lisäksi: helmisetti muuhun askarteluun! Parhautta!

Vaaleanpunainen helmikruunupanta ei päässyt kuvaan, koska se oli/on päässä.

Vähänkö on sairaan mahtavaa olla synttärityttö! :D VALTAVAT KIITOKSET IHANISTA LAHJOISTA! Love ya, gals... XOXO

Arkistojen aarteita

Mä ajattelin tässä synttärihippaloinnin alla laittaa tänne teemaan sopivan pläjäyksen. Ette varmaan arvaakaan... NO MUTTA SEHÄN ON TAAS YKSI PIPO! Ai vitsi...

Maailman rumimman pipon (tm) jälkeen päätin alkaa tekemään itselleni jotain fantsua. Päädyin valitsemaan oikein kunnon pinkin langan, jotain Nallea varmaan. Olin ihan varma, että olen joskus osannu neuloa palmikkoa ja päätin, että tähän pipoon tulee kans jotain aivan sairaan hienoa palmikointia. Pienen harjoittelun jälkeen (as we all know, ottaa ainakin sen kolme yritystä) sain kuin sainkin jotain palmikon tapaista aikaiseksi, mutku olen laiska lahna, niin enhän mä mitään oikeaa palmikkoa jaksanu neuloa. Pätkiä vaan. Mut sain sommiteltua ne aika hauskasti pitkin pipoa.

Sain sen pipon jopa valmiiksi ja siitä ilahtuneena kipitin Tiimarin paljettiosastolle ja ajattelin kuorruttaa koko komeuden niillä. Mutku olen laiska lahna, niin enhän mä millään jaksanu rueta askartelemaan niin perusteellisesti. Niinpä mä sitten ompelin niitä paljetteja helmien kanssa niihin harvoihin palmikkokohtiin. Tuli hieno!

Mulle tuli jotenkin hirveen tehokas olo ja aloin uskoa, että mustahan on muuhunkin kuin pipojen neulomiseen. Niinpä mä aloin neuloa lapasia tämän pipon kaveriksi. Sain valmiiksi yhden, ilman peukaloa. Mä olin onnistunu sijoittamaan kämmenselkään neljä raitaa ja niihin niitä palmikkomökkylöitä niin, että lapanen näytti ihan friikiltä nipulta pinkkejä sormia. Hyi hitto. Jäi lapasten teko siihen. Heitin sen 2/3 valmiin lapasen muutossa roskiin.

Lopulta mä totesin, että mun pääni ei ole luotu uimalakkipipojen pitoon. Ja pipo jäi sitten ihan kokonaan paitsioon. Muuton yhteydessä aloin heittää tätä mun vanhaa vuosikertaa ulos talosta ja silloin pinkkiin paljettipipoon tarttui Janna. Kas kummaa, hänelle pipo sopi kuin nenä päähän! Tässä todiste:

Kiukkupipo

Noniin, tässä se nyt sitten on:



Ostin jostain H&M:n tammikuisesta alesta harmaan takin. Maksoi kokonaiset yhdeksän euroa - niin on halvat vaatteet kuin on nainenkin... Se vaati mun mielestä aavistuksen munaa, joten ostin takkiin isot mustat napit, jotka lopulta maksoivat enemmän, kuin tämä tuunattava takki. Ostin myös yhden ylimääräisen samoilla kipeillä, sillä mulla oli suunnitelmissa takkiin sopiva kevätpipo. Langat löytyi omasta jemmasta, on meleeratun harmaata ohutta Pirkkaa.

Ensimmäisestä yrityksestä tuolla aikaisemmin onkin pieni tilitys. Kun meni pieleen. Ylläri...

No tämä toinen yritys alkoikin sitten sujua. Tosin hieman hitaasti, mulla on ollu nyt semmonen paskartelukausi menossa ja neuleet ovat jääneet vähän vähemmälle. Olen kilkutellu tätä pipoa tulemaan hitaasti mutta vähemmän varmasti ja eilen se sitten valmistui.

Mullahan on vakipipo, turkoosi pörrölankainen, jossa on maailman tyylikkäintä lepardisatiininauhaa. Sen kaveriksi ajattelin tehdä jotain hillittyä (tylsää?), mutta ei niin hillittyä, että menis aivan pelkän oikeen neulomiseksi. Niinpä päätin vääntää ruutuja. Toiset ruudut on oikeeta, toiset helmineuletta (oikeeta ja nurjaa vuoronperään niin, että pintaan tulee hienon hieno "helmeilevä" jutska). Resori on leveä, taitoin sen ja ompelin parista kohtaa kiinni niin, ettei se ala vaeltelemaan.



Tästä tuli aika stylee. Mut on tässä kyllä yks aika kriittinen vika. TÄÄ KUTISEE AIVAN SAAMARISTI.

Maanalaista toimintaa

Koska omat neulomukset ovat vähän kitusessa vaiheessa, jatketaan linkkilinjalla: New Jerseytä riivaa salamyhkäinen neulojasissi!

Turku, BEWARE!

Jaa että muuallakin muka neulotaan?

Kiitos Usviksen, tässäpä teille mitä mainioin linkkivinkki: Neulehoroskooppi!

Oma horoskooppini sanoo seuraavaa:

"Olet lankamaailman kapinallinen. Et ole koskaan neulonut Fifiä, tai jos olet, et käytä sitä, koska vastaantulijalla saattaisi olla samanlainen huivi yllään. Kierrät kaukaa taikajakut ja reikäponchot. Haluat erottua joukosta, siksipä värjäätkin lankasi itse- et toki millään KoolAideilla, vaan itse keräämilläsi kasveilla! Tavoitteesi on jonakin päivänä kehrätä itse kaikki tarvitsemasi langat.

Lempilankasi: itse värjäämäsi langat."

Järkyttävää, miten läheltä liippaa... O_o

Ja välillä jotain ihan muuta

Ajattelin esitellä hieman wanhempaa tuotantoani. Jossain vaiheessa pipojen kutominen kyllästyttää. Kilkuttaa nyt aina sitä samaa mötykkää; resori, levennys, kutomista, kavennus, lopetus, tuunaus. Tyl-sää. Välillä naisen tarttee tehdä jotain muuta, kehittävää.

Mä olen siis kutonut viime syksyn aikana kolme kauluria; resori.

Pelkkien putkien kutominen on virkistävää. Ei tarvii ihmeemmin laskee mitään. Paitti että olen kyllä ottanut sen verran haastetta, että neuloin kaulurit tunturineuleella. Se osoittautui aika kivaksi, mä tykkään siitä pehmeän polveilevasta muodosta minkä sillä saa pintaan. I dig, sanoo argeoloogi.

Innostuksen sain nyt jo valitettavasti entiseksi työkaveriksi jääneeltä ihastuttavalta naiselta, joka oli kutonut itselleen violetista Rose mohairista muhkean kaulurin. Ihkuu! Mä tietty aloin heti fanittaa ja halusin kutoa samanlaisen. Kävin äitin luona kylässä ja varastin sen lankakopasta kaksi isoa punaista lankakerää, jotain vähemmän villaista (se on kai jotenki allerginen villalle, kutiaa). Lanka oli tosi paksua, en nyt muista mitä. Huonoa omaatuntoa potiessani sitten päätin kutoa sen kaulurin äitille, vähän niinkun joulunalustervehdykseksi. Siitä tuli aika hieno:



Kruunasin ton aivan hervottomalla satiinirusetilla, johon tuli vielä hippu kultaa. Aivan sairaan magee. Äiti tykkäsi. Se on tärkeintä!

Mun työt veteli tuolloin vähä niinku viimeisiään ja piti kehittää jotain postiivista tekemistä työttömyyden varalle. Mä kipitin paikalliseen halpahalliin ja törmäsin lankahyllyssä Puro-lankaan. Siinä oli aivan ihania sävyjä ja erityisesti yhdestä tuli mieleen hyvä ystävä Usvis (jonka tapaattekin seikkailemassa täällä kommenteissa aina toisinaan). Niinpä sitten sijoitin pariin kerään. En mä mitään työttömyyttä kyllä jaksanu jäädä odottamaan vaan korkkasin kerät saman tien.

Mä olen noiden pipojen kanssa pariin kertaan törmänny sellaiseen viheliäiseen ongelmaan, että kun silmukat on luotu, niin sitten mä vaan jotenkin yhdistän ne pötkön päät ihan vituralleen. Ja sitte ne menee mutkalle ja ottaa päähän. No, ajattelin, että HYÖDYNNÄN tätä kerrankin ja teen siitä kaulurista asteen verran mielenkiintoisemman (kun se pelkkä pötkö oli nyt jo nähty). Yritin taas siihen maagiseen kolmeen kertaan, ennen kun mä sain sen menemään mutkalle. Tietty sitten kun yrittää, niinei varmana onnistu...

No, jälleen tunturineuletta, mutta mutkalla:



Aika jeppis. Tosin lanka osoittautui siinä mielessä vähän pettymykseksi, että siinä olis mun mielestä saanu olla vähän enemmän vihreää ja oranssia, värejä, joita Usviksella toisinaan näkee ja jotka sille musta kyllä sopii, on se sen verran hersyvä nainen.

Lopulta mä kudoin myös itselle oman. Sellaisen pakkashässäkän. Pohjoisen lumi innoitti oikein kunnon blingaukseen ja ompelin kauluriin kiinni ihanan kimaltavan joulukuusenkoristeen ja sen ympärille vähä helmiä :P Vähänkö mun oppilaat oli kadena...



Tää lanka on valkoista Kaarnaa (jos nyt oikein muistan), ja se tekee pintaan möllejä. Aika siistin näköinen, elävä rakenne tässä! Tunturineuleesta oli pakko luopua tän langan takia, sillä siitä tuli liian epämääräisen näköinen. Niin et kaks oikeeta, kaks nurjaa. Helppoo kuin heinänteko!

Apuja siihen emansipaatioon

Edelliseen kehoitukseen viitaten, emansipoitumistanne saattaa helpottaa sivusto nimeltä www.kaspaikka.fi. Sieltä käyn itse hakemassa vinkkejä ja vaareja aina kun oma pää ammottaa tyhjyyttään. Melko usein siis..

Sivuilla opastetaan neulonnan saloihin ihan alusta lähtien (myös opetusvideoita! :D). Emansipoituminen on hiukan helpompaa, jos joku auttaa alkuun. Vaikka sitten virtuaaliopet. Käspaikassa on kyllä neuvoja kaikenlaisiin käsitöihin, mut eihän ne muut meitä tietenkään kiinnosta (daah!). Aloitussivulta täytyy siis osata klikata sanaa Neulonta.

Ei niissä muissa käsitöissä tietenkään mitään vikaa ole, mutta neulominen on aina ollut mulle kaikkein rakkainta. Ja tää blogi on pyhitetty neulomiselle. :)

EMANSIPOIDU!

Olen tässä hieman aikaa kuulostellut Paska neuleen innoittamien porukoiden juttuja. Jotkut muistelevat omia kötöstyksiään jotka ovat yleensä päätyneet koko suvun naurettaviksi, mikäli eivät ole jääneet keskeneräisiksi. Jotkut taas alkavat innolla suunnitella jotain neulottavaa, vaikka tietävät että jo pelkkä silmukoiden luominen voi olla ensimmäinen kiroilun paikka. Joillakin ei ole edes puikkoja.

Yhteistä näille jutuille on nauru, yksin ja yhdessä. Paska neule vapauttaa. Te ootte hei tyypit tajunneet, mistä on kyse!

Paska neule kehottaakin: EMANSIPOIDU! Älä jää kaappineulojaksi! Ota puikot käteen ja julista koko maailmalle, että et osaa neuloa pätkän vertaa, mut SE EI SISKO SUA HAITTAA!

Ja muistakaa kertoa tarinanne täällä.

Niin kuin kaikissa kuumissa neuleblogeissa, myös Paskassa neuleessa on esiteltävä talven magein huivi: norjalaisten keksimä baktus.

Aloitin työn ennen joulua mummolta lahjaksi saadulla kerällä. Huivin ohje on helppo, joten ajattelin neulovani sen hetkessä. Se hetki kesti sitten sen verran kauan, että kerän loputtua puolessa välissä huivia ei mistään kaupasta enää saanut sitä kyseistä luumunväristä seiskaveljestä. Kaupoissa oli siirrytty jo kevääseen (pikkuisen liian aikaisessa mun mielestä). Oli pakko sopeutua ajatukseen kaksivärisestä kolmiohuivista. Pähkäilin luultavasti tunteja useiden eri hyllyjen edessä, ja hempeään kokonaisuuteen päädyttyäni nappasin lopulta hyllystä sen marjapuuron.

Baktukseni sai reunaansa vielä virkkauskoristelun pehmennykseksi. Tänä talvena minuun iski ennätysmäinen paljettimania, joten huiviinkin niitä oli pakko saada! Yritin kuitenkin tehdä sen hillitysti... Huivi on muuten ainaoikeinneuloksen ansiosta tosi lämmin. Kevääksi voisi tehdä uuden ohuemmasta langasta, ehkä jopa pitsineuloksella... Jee!

Dimangit loistaa.

Meikä sukkaa

Oli eilen vähän tiukka ilta, kränää kotona. Aloitin pipon kutomisen, sen tappavan tyylikkään kevätpipon. Kiroilin ja kilkutin. Neulomisella on tapana laskea verenpainetta.

Ottaen huomioon, miten monta pipoa on jo alla, tästä tuli oikein ennätysmäisen kehno aloitus. Päänympäryksestä tuli melkein kymmenen senttiä liian pieni. KYMMENEN. Uusi yritys huomenna. Note to self: Älä aloita vihaisena sellaisia neuleita, jotka vaikuttavat negatiivisesti veren virtaamiseen päähän tai sieltä pois.

Katsastelin vähän tota mun neulontajälkeäkin. Voi taivas, meikä sukkaa...

Lohikäärme Puff -pipo, a.k.a. Maijan pipo

Sain vihdoin (hienoisen odottelun) jälkeen välitettyä uusimman teoksen uudelle omistajalleen. Tässäpä otos:



Ei ehkä paras kuva piposta, mutta kaunis nainen ja yhtä kaunis talvisää antoivat minusta täydet perusteet pläntätä tämän tähän itse tuotteen kustannuksella! (Nää saa muuten klikkaamalla isommiksi nää kuvat...)

No joo. Piposta tuli siis baskerimallinen, jotta Maijan huikean pitkä tukka mahtuu pipon alle myös nutturalla. Neuloin siihen reikäkuviointeja, mutta kun ne ei näy. Prkl. No, hienot ne on silti. Mut niistä kuulemma tuulee läpi :P Eeeehhhehehehhe... Siitä tuli sitte kunnon kevätpipo! Höyrytin pipon saadakseni noi reikäkohdat tasoittumaan ja samalla - tietenkin - langan jännite poistui ja pipo lötkähti ja sitten siitä tulikin jo liian löysä. Ta-daa! Onneksi Maija on näppärä tyttö, meinasi hieman pienentää resoria parilla pistolla. Viisasta!

Niin, ja blingiä ei voi koskaan olla liikaa. Niinpä paskartelin sinivihreistä paljeteista ja helmistä reikäkuviointia myötäilevän ja silmiähivelevän koristuksen. Nyt ei jää pipo keneltäkään huomaamatta. Kuva koristeista on muuten tuossa alla, edellisessä "artikkelissa".

Ai, ja se pitää tietty mainita, että pipon langan väri sopii erittäin hyvin daamin silmälaseihin. Ni!

Seuraavia uhreja on jo iso liuta; heittäytyivät ihan vapaaehtoisesti rekan eteen, polot. Meinaan veivata itselleni uuden tappavan tyylikkään kevätpipon, sitten tulee jotain ihmerutaleita Anniinalle, Lauralle ja Siville. Olikohan joku vielä..?

"Mistä näitä pipoja oikein tulee?"

Arvatkaa mikä?

Melkein valkoinen pitsiunelma

Talvella on kylmä (ja tänä talvena jotenkin erityisen kylmä) ja niitä pipoja tarvitaan aina. Viime vuoden mallit on tietenkin ihan vanhentuneita, joten joka talvi täytyy neuloa uudet myssyt. Tarvitaan erikseen kovan pakkasen myssy, sisätiloihinkin sopiva kevyempi myssy, sekä lenkkipipo. Kovista pakkasista riittävästi kärsittyäni päätin neuloa ensin sen sisätiloihinkin soveltuvan mysseröisen, sillä en varsinaisesti rakasta hiustenlaittoa, ja ulos on silti joskus lähdettävä myös siinä rasvaisessa 'bed head' -kampauksessa.

Myssystä piti alunperin tulla tumma ja hillitty, koska omistan pääosin vain sellaisia kirkkaita ja kirkuvia. Lanka-arkkua tonkiessani löysin kuitenkin niiin ihanaa luonnonvalkoista seiskaveljestä, että se suorastaan hyppäsi syliini kuiskaten: "tahdon olla sun myssy!". No siitä se sitten lähti: mittailin vanhoja myssyjä ja laskin silmukoita, lainasin lehdestä kuviomallin ja vinkin kavennuksista. Lopputulos oli jälleen kerran yllätys, eikä siitä 'tummasta ja hillitystä' ollut mitään jäljellä.

Taidan kuitenkin tykätä pitsimyssystäni. Kaikkein kovimpia pakkasia se ei kestä, mutta rasvaletin se peittää täydellisesti.

Kuuluisuuden hinta

PASKA NEULE tekee uudistuksia blogin ulkoiseen ilmaisuun ja parantaa kirjoittajiensa intimiteettisuojaa. Tämä näkyy erityisesti kuvankäsittelyllisin toimenpitein suoritetuissa korjauksissa ja muutostöissä. Syynä ovat kotiovillemme pakkautuvat fanilaumat, jotka ovat kuviemme perusteella löytäneet yksityishenkilöt viiltävän anonyymin nettijournalismin takana.

Muutoksin pyrimme myös parantamaan kirjallisen antimme kiinnostavuutta ja asiallisuutta. Nautinnollisia luku- ja katseluhetkiä PASKA NEULEen parissa!

Se kulkee suvussa

Tämä on tribuutti kuukausi sitten poisnukkuneelle mummilleni, joka on tähän saakka pitänyt minut villasukissa ja joka on näyttänyt toteen sen, kuinka hälläväliäneulokset todellakin voivat olla sukupolvesta toiseen jatkuvaa virtaa.



Nämä sukat sain lahjaksi toissa jouluna. Ne kertovat hyvin paljon mummini asennoitumisesta neulomiseen.

Sukat oli tehty varta vasten minulle. Kaivaessani ne jo perinteeksi muodostuneesta joulun sukkapussista räjähdin nauramaan - muori oli jälleen ylittänyt itsensä! Ällistelimme teoksia aikamme ja totesimme, että nämä aarteet eivät saa koskaan päätyä käyttöön, vaan ne pannaan talteen tulevia muisteloita varten. Tähän tehtäväänsä ne pääsivät, kun sukat laitettiin viime viikonloppuna esille hautajaisten muistotilaisuuteen mummin kuvan äärelle. Siksi niissä on nyt myös Lotta Svärd -merkki.

Nämä sukat ovat tyypillistä mummia. Hänellä oli tapana tehdä lähes samannäköisiä sukkapareja, mutta jollain täysin käsittämättömällä twistillä. Sen olisi hyvin ymmärtänyt, jos hän olisi käyttänyt jämälankoja, mutta koska hän ei ikinä neulonut kuin sukkia ja lapasia, ei jämälankoja varsinaisesti koskaan syntynyt. Kaipa hänestä vain oli tylsää neuloa tismalleen samanlaisia. Miksi tehdä kaksi samanlaista, kun voi tehdä kaksi erilaista?

Viimeisinä vuosinaan mummi innoistui valtavasti hyväntekeväisyysneulonnasta. Hän neuloi - omien sanojensa mukaan - villapeittoja Afrikan pakanoille. Tämä oli ilmeisesti jokin seurakunnan organisoima juttu, jossa neulottiin neliönmallisia 15x15 cm lappuja, joista sitten ommeltiin peittoja. Mummi tosin neuloskeli mitä sattuu ja lappuja sinne päin, mutta sellaisella vimmalla, että joulusukkapussikin meinasi jäädä viime vuonna täyttämättä.

Äitini serkku, mummin viimeisten vuosien tärkeä tuki ja läheinen ystävä, kertoi mummin sanoneen hänelle paria päivää ennen sairaalaan joutumistaan, että hänellä juuri työn alla ollut lappu olisi hänen viimeisensä. Sen jälkeen hän keskittyisi kevään odottamiseen ja muihin projekteihin. Löysin keskeneräisen lapun hänen neulekoristaan. Pakkasin mummin puikot ja pienet lankakerät mukaani ja lupasin neuloa keskeneräisen lapun valmiiksi. Afrikan pakanat eivät saa kylmettyä vain siksi, että mummin työ jäi aavistuksen kesken.

Mummi oli paras muori ikinä. Häneltä lienen perinyt ainakin osan jäätävää jääräpäisyyttäni sekä luontaiset taipumukseni paskoihin neuleisiin.

Eriparilapaset

Vuoden ensimmäinen valmistunut neuletyö on ehkä kamalinta mitä pitkään aikaan olen käsistäni päästänyt. Tammikuun hurjissa pakkasissa näpit jäätyi pahasti ja uudet paksut lapaset oli saatava, ja äkkiä. Päässä syntyi unelma kauniista kirjoneulelapasista ja kirjoneuleneitsyenä valitsin helpon 'liljankukka' -kuvion. Nooooh, sen enempää en sitten viitsinytkään kuluttaa aikaa suunnitteluun, vaan neuloin lapasia rystyset valkoisina ja niskat jumissa niin kauan kunnes ne olivat valmiit.

Virheitä tuli neuloessa vähän väliä mutta päätin, että tällä kertaa en varmana lähde purkamaan. Ulkona oli siperia ja tahdoin lapaset heti käyttöön. Vasta lapasten valmistuttua uskalsin tarkastella niitä tarkemmin ja huomasin siinä sitten, että muutaman virheen sijaan niitä taisi matkan varrella tulla pikemminkin muutama sata. Hupsista...

No mutta, tästähän oppi vaikka ja mitä. Esmes vaikka: a) kirjoneuleessa suunnittelu on ehkä vielä tärkeämpää kuin muissa neuleissa, b) peukaloon kannattais miettiä ihan oma kuvionsa silmukkalisäysten takia, c) peukalon paikka kannattais laskee niin, että se olis samassa kohdassa kummassakin lapasessa...

Mutta silti, lämpimät kädet on pääasia. Niitä rumia lapasia pitää vain välttää katsomasta.

Ei näin.

Maijan pipo, 3. yritys: Done!

Nonniin, väkästelin eilen silmät ristissä viimeiset kierrokset Maijan pipoon. Ei mun pitäny, mutku isännällä oli kaalilaatikko uunissa ja sen takia piti valvoa ja ei pysyny hereillä muuten ja nyt tossa on varmaan kamala määrä vihreitä. Eiku virheitä.

Reikäkoristelut onnistui aika hyvin, mutta ne pitää vielä höyryttää kondikseen. Erottuvat huonosti tummasta langasta...



En päätelly pipoa vielä. Täytyy sovittaa Maijan päähän, jos siinä on vaikka jotain korjattavaa. Toivottavasti ei, sillä lankaa ei einää oo. NOTE: Novitan Rose mohair lankakerä on aika nafti pipon värkkäykseen, jos tekee baskerimallia. Muuten se on kyllä ihqua. Olen vähä katellu sellasta hempeää vaaleanpunaista, jos vaikka siitä tekis jonkun ylisöpön kevätpörriäispipon...

Sitten on vielä pipon "kuorrutus". Pelkässä neulomisessa ei oo mitään hauskaa. Täytyy tuunata vielä. Maijan toivomus oli et mieluummin flooraa kuin faunaa. OK. Vaikka seepranauha olis ollu kyllä aivan sairaan hip ja cool! Mutta kyllä mä tähän jotain extravaganzaa keksin.

Ni et tartteisko joku muu nyt pipoa? Ei oo jonoa tilauslistalla.

Neuleneitsyille: nurjan silmukan neulominen

Nurjan silmukan neulomisohjeet Ellit Plazalla

Pakko linkittää! Täältä löytyy oikeen videokuvaa asian etenemisestä. XD Me sentään osataan neuloo jo oikeeta ja nurjaa... Daah!

Tuhat ja yksi pipoa: Maijan pipo, yritys 1.

Pipo. Maailman helpoin neule. Right...

Pari vuotta sitten aloin neuloa. Halusin tehdä Sonjalle ihan älyttömän hienon pipon ja päätin opetella tämän jalon taidon uudestaan. Tuloksena oli maailman rumin pipo - josta aion kyllä kertoa vielä myöhemmin! Mutta siitä se lähti, neulominen.

En osaa tehdä kahta samanlaista. Enkä kovin isoja juttuja. Niinpä täytyy neuloa jotain, joita tarvitaan vain yksi ja joiden työmäärä on verratten pieni. Siis pipoja. Ja niitä on nyt tullut tämän maailman rumimman pipon jälkeen jo lukematon määrä.

Viime torstaina kätisin myyjäiskahvilla, että saakuta kun näitä pipoja vaan tulee ja tulee ja niitä on jo nurkat turvoksissa ja koko kaveripiirikin kohta saastutettu näillä paskoilla. Ja samaan jaettuun hengenvetoon Maija parka meni murehtimaan, ettei hänellä ole pipoa. Yksi plus yksi on yhtä kuin uusi ruma pipo.

Sopiva lanka löytyi heti lankapussista - yllättävää! Ja niinpä aloin kilkuttaa.

Juttuhan menee niin, että tätä yksinkertaistakaan rättiä, pipoa, ei voi tehdä purkamatta sitä pariin otteeseen. Kolmas kerta toden sanoo, tai jotain. Ehkä. Kun mulla nyt ei oikeestaan ole tapana suunnitella mitään etukäteen, vaan silleen niinku lennosta ja sitä mukaa, kun tavaraa syntyy. Visio ikään kuin kasvaa samaa matkaa luomusten kanssa. Ja joskus, siis useimmiten, päätyy radikaaliin ratkaisuun.

Tällä kertaa pääsin tähän asti:



Jaa mitä vikaa vai? Hienot reijät eivät onnistuneet ja rutaleesta tuli liian leveä. Ehkä. No emmätiä. Purin nyt kuitenkin, ihan harjoituksen vuoksi.

Voi olla, että tästä tulee vielä joku päivä ihan oikea ruma pipo.

Trendien aallonharjalla

Kuulin, että neuleblogit ovat nyt kuuminta hottia. Ja koska me olemme kuuminta hottia, täytyy meilläkin olla neuleblogi. No further comments.