tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ja välillä jotain ihan muuta

Ajattelin esitellä hieman wanhempaa tuotantoani. Jossain vaiheessa pipojen kutominen kyllästyttää. Kilkuttaa nyt aina sitä samaa mötykkää; resori, levennys, kutomista, kavennus, lopetus, tuunaus. Tyl-sää. Välillä naisen tarttee tehdä jotain muuta, kehittävää.

Mä olen siis kutonut viime syksyn aikana kolme kauluria; resori.

Pelkkien putkien kutominen on virkistävää. Ei tarvii ihmeemmin laskee mitään. Paitti että olen kyllä ottanut sen verran haastetta, että neuloin kaulurit tunturineuleella. Se osoittautui aika kivaksi, mä tykkään siitä pehmeän polveilevasta muodosta minkä sillä saa pintaan. I dig, sanoo argeoloogi.

Innostuksen sain nyt jo valitettavasti entiseksi työkaveriksi jääneeltä ihastuttavalta naiselta, joka oli kutonut itselleen violetista Rose mohairista muhkean kaulurin. Ihkuu! Mä tietty aloin heti fanittaa ja halusin kutoa samanlaisen. Kävin äitin luona kylässä ja varastin sen lankakopasta kaksi isoa punaista lankakerää, jotain vähemmän villaista (se on kai jotenki allerginen villalle, kutiaa). Lanka oli tosi paksua, en nyt muista mitä. Huonoa omaatuntoa potiessani sitten päätin kutoa sen kaulurin äitille, vähän niinkun joulunalustervehdykseksi. Siitä tuli aika hieno:



Kruunasin ton aivan hervottomalla satiinirusetilla, johon tuli vielä hippu kultaa. Aivan sairaan magee. Äiti tykkäsi. Se on tärkeintä!

Mun työt veteli tuolloin vähä niinku viimeisiään ja piti kehittää jotain postiivista tekemistä työttömyyden varalle. Mä kipitin paikalliseen halpahalliin ja törmäsin lankahyllyssä Puro-lankaan. Siinä oli aivan ihania sävyjä ja erityisesti yhdestä tuli mieleen hyvä ystävä Usvis (jonka tapaattekin seikkailemassa täällä kommenteissa aina toisinaan). Niinpä sitten sijoitin pariin kerään. En mä mitään työttömyyttä kyllä jaksanu jäädä odottamaan vaan korkkasin kerät saman tien.

Mä olen noiden pipojen kanssa pariin kertaan törmänny sellaiseen viheliäiseen ongelmaan, että kun silmukat on luotu, niin sitten mä vaan jotenkin yhdistän ne pötkön päät ihan vituralleen. Ja sitte ne menee mutkalle ja ottaa päähän. No, ajattelin, että HYÖDYNNÄN tätä kerrankin ja teen siitä kaulurista asteen verran mielenkiintoisemman (kun se pelkkä pötkö oli nyt jo nähty). Yritin taas siihen maagiseen kolmeen kertaan, ennen kun mä sain sen menemään mutkalle. Tietty sitten kun yrittää, niinei varmana onnistu...

No, jälleen tunturineuletta, mutta mutkalla:



Aika jeppis. Tosin lanka osoittautui siinä mielessä vähän pettymykseksi, että siinä olis mun mielestä saanu olla vähän enemmän vihreää ja oranssia, värejä, joita Usviksella toisinaan näkee ja jotka sille musta kyllä sopii, on se sen verran hersyvä nainen.

Lopulta mä kudoin myös itselle oman. Sellaisen pakkashässäkän. Pohjoisen lumi innoitti oikein kunnon blingaukseen ja ompelin kauluriin kiinni ihanan kimaltavan joulukuusenkoristeen ja sen ympärille vähä helmiä :P Vähänkö mun oppilaat oli kadena...



Tää lanka on valkoista Kaarnaa (jos nyt oikein muistan), ja se tekee pintaan möllejä. Aika siistin näköinen, elävä rakenne tässä! Tunturineuleesta oli pakko luopua tän langan takia, sillä siitä tuli liian epämääräisen näköinen. Niin et kaks oikeeta, kaks nurjaa. Helppoo kuin heinänteko!

8 kommenttia:

  1. Khihih. Mun kauluri on nyt jo kahdessa blogissa! :) Se on kyllä niin ihana. Ja se mutka on kyllä niin jännittävä. Itse tuskailin ensimmäisen purolankakerän kanssa samaa vihreän ja ruskean puutetta. Kerä näytti ihanalta kaupassa, mutta kun sitä alkoi purkaa ts. sitä käytti, niin huomas, että puolet kerästä onkin violetin sinistä. Anyway, meikä tykkää kaulurista! Ja siitä tunturineuleesta! Se on niiin kaunista. Noi muutkin kaulurit on tosi hyvännäköisiä.

    VastaaPoista
  2. Juu, musta se vähän huijasi se kerä, kun alkuun oli ihania kirkkaita sävyjä ja sitte kuitenkin suurin osa jotain tummaa ja harmaata - sen ilme muuttuikin ihan tyystin! Höh. No mut, onneksi ne tummatkaan värit ei ollu pahoja.

    Ja kyllä, tunturineuleesta tuli mun suosikki. Pitäis vaan keksiä vielä jotain, mihin sitä hyödyntäisi...

    VastaaPoista
  3. Mitä se tunturineule oikein on?
    Googlaamalla varmaan selviää, mutta haluan paljastaa kaikille lukijoille tietämättömyyteni. ;)

    VastaaPoista
  4. Usvishan sen aika hyvin tiivisti omaan blogiinsa, mut en muista enää, miten se meni. Helppo systeemi, hankala selittää... Ootas, mä teen kuvan kerroksista kirjaimilla (o=oikea, v=väärä eiku nurja silmukka). Noni, nyt lähtee:

    OOOVOOOVOOOVOOOV
    VOVVVOVVVOVVVOVV
    OOOVOOOVOOOVOOOV
    VOVVVOVVVOVVVOVV

    Kun oikeen tarkkaan tosta sihrustaa, niin pystyyn tulee joka toiseen pystyriviin pelkkiä oikeita silmukoita ja joka toiseen nurjia. Niiden väliin sitten tehdään vuorokierroksin toisilleen vastakkaiset. Joo. Ei tästä selostuksesta ota tolkkua.

    Koittakaapa joku muu kertoo... Tai sitte mä yritän piirtää jonku kuvan jossain välissä.

    VastaaPoista
  5. Ei hitto noi rivithän seilaa tällä fontilla. Prkl.

    VastaaPoista
  6. Ellette oo törmänneet ennen:
    http://www.ullaneule.net/0110/index.html

    Ei siis liity mitenkään tunturineuleeseen.

    VastaaPoista
  7. Olen kutonut läpi melkein kaikki mallit... suosittelen:
    Sirkka-Liisa Riuska: Neulomisen perustiedot, 1962. Sisältää 218 kuvaa 143 piirrosta eri mallineuleista.

    Joskus voi löytää kirppareilta vielä :)

    VastaaPoista